Lätäkkölempi
Partio oli sujunut moitteettomasti. Apilatassu oli oppinut nopeasti, kuinka rajat merkitään ja Lätäkkölempi oli yhä tyytyväinen oppilaaseensa. Nuori kermanvaalea oppilas oli keskittynyt tarkasti ympäristönsä tarkkailuun, joka oli saanut Jääviillon ärsyyntymään. Apilatassu oli kääntynyt mestarinsa puoleen ja kysynyt, oliko punaruskea varapäällikkö aina sellainen.
”Valitettavasti. Älä päästä häntä ihosi alle tai näytä hänelle, että hänen sanansa saavat sinussa aikaan mitään tunteita”, Lätäkkölempi oli ohjeistanut. Mitä vähemmän Jääviillon kaltaiselle öykkärille antoi huomiota, sen helpommalla itse pääsi.
Nyt partio oli palaamassa leiriin. Apilatassu rikkoi partion ylle laskeutuneen hiljaisuuden ja ehdotti vaihtavansa petinsä sammeleet uusiin. Samalla nuorukainen oli tarjoutunut vaihtamaan myös pentutarhan sammalia. Lätäkkölempi vilkaisi oppilastaan.
”Luulen, että leirissäkin on jonkin verran tuoretta sammalta valmiina, mutta mikäli Jääviilto uskoo partion pääsevän turvallisesti takaisin leiriin, voimme kerätä niitä lisää. Siitä tuskin on haittaa”, Lätäkkölempi naukaisi hieman kovempaan ääneen ja vilkaisi edellään kulkevia partion jäseniä. Jääviilto katsahti hyisellä katseellaan nuorempaan soturiin ja tämän oppilaaseen ja hidasti hieman tahtiaan.
”Kyllähän se sopii, mutta saatte sitten vaihtaa minunkin sammaleni, ne alkavat olla kuivia”, punaturkkinen kolli murahti ja katsoi Apilatassua. Lätäkkölempi nyökkäsi.
”Eiköhän se onnistu”, hän vastasi kylmällä äänellä ja hidasti tahtiaan jättäytyäkseen Apilatassun kanssa tarkoituksella jälkeen. Kun muu partio oli jatkanut matkaansa, soturi kääntyi oppilaansa puoleen.
”Suunnataan syvemmälle kuusimetsään, siellä olevista kivistä löytyy useimmiten parhaat sammalet”, hopeanharmaa soturi kertoi oppilaalleen ja viittoi tämän peräänsä häntäänsä heilauttamalla.
//Apila?
