Aaltosalama

Aaltosalamasta tuntui että hänen koko olemuksensa oli sulamassa hitaasti pois porottavassa auringonpaisteessa. Partio taivalsi Eloklaanin vastaista rajaa pitkin Hehkulammen suuntaan. Sinisellä taivaalla ei näkynyt pilvenhaituvaakaan, ja partiolla olisi vielä pitkä matka taivallettavana avomaastossa ennen kuin he voisivat palata varjoisaan metsän siimekseen.
Latvaruusu kulki joukon kärjessä närkästyneen oloisena. Heti tämän jäljessä tepsutteli varsin pirteän oloinen Harakkahaave, ja Aaltosalama piti partion perää veljensä Tattihallan kanssa. Aaltosalama ei ollut ollut erityisemmin juttutuulella, vaikka Tattihalla kovasti olikin yrittänyt aloittaa keskustelua ja kysellä hänen kuulumisiaan jo partion matkaan lähdöstä alkaen. Naaraan vähäsanaisuus ei johtunut mitenkään veljestä vaan asioista, jotka olivat painaneet hänen lapojaan alaspäin jo muutaman kuun ajan.
Lehtikadon aikaan, kun klaania oli piinannut viheryskäepidemia, Aaltosalama oli sairastanut. Saman taudin oli saanut myös hänen paras ystävänsä Sulkavirta. Aaltosalama ei kuitenkaan ollut tiennyt, että naaraan tauti oli edennyt sen vakavampaan muotoon, mustayskään, joka lopulta oli myös vienyt tämän hengen. Aaltosalaman kumppani Varissulka oli vakuutellut hänelle Sulkavirran olevan kunnossa ja että tuo oli siirretty toiseen pesään saamaan parempaa hoitoa, vaikka todellisuudessa Sulkavirta oli jo tuolloin ollut kuollut ja naaraan ruumista oli kannettu ulos haudattavaksi. Kun totuus lopulta oli valjennut hänelle, hän oli raivostunut kumppanilleen niin silmittömästi, että oli päätynyt pitämään tälle mykkäkoulua aina siitä asti.
Hänen päässään velloi paljon synkkiä ajatuksia, osa koskien hänen rakkaan ystävänsä menehtymistä ja osa Varissulkaa, joka oli pettänyt hänen luottamuksensa niin anteeksiantamattomalla tavalla. Partioissa käyminen ja soturin velvollisuuksien hoitaminen riittivät pitämään Aaltosalaman tarpeeksi kiireisenä päivisin niin ettei hän uppoutunut ajatuksiinsa liikaa, mutta iltaisin hänen mielensä oli täynnä melua joka esti häntä nukahtamasta.
“Mitä tuolla tapahtuu?” Latvaruusu oli pysähtynyt äkisti ja tuijotti jotakin selkäkarvat pystyssä. Muu partio asettui riviin tämän sivuille ja katsoi naaraan osoittamaan suuntaan.
Aaltosalama siristi silmiään nähdessään Hehkulammen rannalle ilmestyneen outoja rakennelmia, jotka näyttivät tavallaan pesiltä. Hänen arvauksensa oli osunut oikeaan: yhdestä pesästä könysi ulos omituisen näköinen otus kahdella jalallaan. Sitä seurasi kohta kaksi muutakin.
“Kaksijalkoja”, hän sihahti hampaittensa takaa ja pörhisti karvojaan. Nuo rumilukset olivat leiriytyneet heidän mailleen.
“Mitä ne täällä tekevät?” Tattihallan silmät kiilsivät huolestuneesti.
“Pitäisikö meidän ajaa ne pois?” Harakkahaave katseli kaksijalkojen suuntaan varsin kiinnostuneen oloisena.
Latvaruusu tuhahti pilkallisesti. “Ihan niin kuin me onnistuisimme pelottamaan niitä tiehensä. Ne ovat meitä monin verroin isompia.”
“Meidän täytyy selvittää, mitä ne täällä tekevät ja ovatko ne tulleet jäädäkseen”, Aaltosalama naukaisi päättäväisesti ja katsahti klaanitovereihinsa. “Minä menen lähemmäksi tiedustelemaan.” Hän tutkaili muita nopeasti katseellaan, ja pysähtyi sitten katsomaan Harakkahaavetta: “Harakkahaave, tuletko turvaamaan selustani?”

//Harakka?

Author: EmppuOmppu

.