Rusakkotassu
Naurahdin emon letkautukselle ja pohdin sitten olisiko hyvä idea käydä joella hänen kanssaan. Kujekulta kertoi, että voisi opettaa minulle jotain enkä ikinä kieltäytynyt moisesta tarjouksesta, vaikka olisinkin väsynyt!
“Joo! Mennäänkö heti?” hihkaisin polkien etukäpälilläni maata, “Mennäänhän heti, jooko?”
“No mennään, mennään”, Kujekulta vastasi virnistellen suunnattomalle ilolleni. Henkäisin ja loikin matkaan kohti leirin uloskäyntiä, mutta matkalla hidastin, kun näin tätini ja enoni istumassa aukion laidalla. Heistä oli ihan vasta nimitetty soturit; Hellehehku ja Ahvenvirta.
Tunsin pientä kateutta sisimmissäni, sillä kaksikko ei ollut niin kovin vanhempi kuin minä ja oma pentueeni! Meistäkin pitäisi jo pian tehdä soturit.
Kujekulta sai minut nopeasti kiinni ja vilkaisi itsekin samaan suuntaan. Hänen ilmeensä vaihtui hiukan ja jäin odottamaan josko saisin kuulla jotain sukulaisistani, joiden kanssa en ollut oikein koskaan päässyt lähentymään, mutta Kujekulta jatkoi eteenpäin.
Kiristin tahtiani päästäkseni tämän kanssa samaan rytmiin, joka oli näin pienelle kissalle aivan liian kova! Vaikka kuinka yritin pysytellä suuren tanakkarakenteisen emoni perässä eivät lyhyet jalkani aivan jaksaneet.
“Odota, emo”, vikisin, kun olimme kulkeneet ulos leirin tunnelista. Kujekulta pysähtyi ja huomasi pyristelyni. Hän katsoi minuun anteeksipyytävästi ja jatkoi hitaammin, jolloin pystyimme kulkemaan rinnakkain.
Olin jo tottunut kipittelemään muiden perässä ja ottamaan välillä juoksuaskeleita, mutta koko matkaa en jaksaisi kulkea niin etenkään väsyttävän saalistuspartioni jälkeen. Onneksi emo ei näyttänyt pahastuvan tai syyttävän minua. Olisinpa perinyt ne ominaisuudet, jotka olivat joutuneet Muurahaistassulle! Olisin voinut olla voimakas tukki kuten hän.
“Olin yksissä uintiharjoituksissa Konnavarjon kanssa, mutta hän ei pistänyt minua uimaan kunnolla! Vesi oli silloin vielä liian kylmää. Menemmekö tänään kokonaan veteen? Kai se on jo lämpimämpää kuitenkin”, nau’uin emolle katsomatta häntä. Jouduin keskittymään liikaa juurakkoiseen polkuun, joka vei meitä kohti joen rantaa.
//Kuje?
