Harakkahaave
Partio oli alkanut varsin tavalliseen tapaan ja ehdin jo miettiä miksi joka päivä täytyi ylipäätään partioida, kun ikinä ei tapahtunut mitään jännittävää. Ajatukseni sai kuitenkin heittää suoraan jokeen, sillä päädyimmekin sopivasti todistamaan kaksijalkojen puuhastelua reviirillämme!
Innostuin, sillä kynteni olivatkin toivoneet pääsevänsä iskemään vastustajan ihoon. Väristytin häntääni ja kysyin voisimmeko ajaa ne pois. Sain kuitenkin varsin pilkallisen vastalauseen Latvaruusulta, jolle vastasin taas puolestani tympeällä vilkaisulla.
Aaltosalama pyysi minua turvaamaan selustansa, kun hän koittaisi lähestyä hiukan ja selvittää mistä oli kyse. Minulle kelpasi mainiosti, joten nyökkäsin ponnekkaasti ja lähdin naarassoturin kanssa matkaan. Hiivimme pensaikossa eteenpäin ja kurkotimme molemmat kaulamme pitkiksi. Arvioin riskiä, mutta en ehtinyt ajatella ajatustani loppuun asti, kun Aaltosalama ja suhahti seuraavaan pusikkoon.
Kaksijalat eivät huomanneet mitään, kun seurasin pesässä hiirenhiljaa. Vilkaisin oranssiturkkista toveriani, joka näytti hännällään minulle merkin odottaa.
En ollut varma mitä toinen tarkkaili, mutta oma huomioni kiinnittyi kaksijalkaan, joka oli miltei kauttaaltaan paljastanut vaalean kehonsa. Se näytti hyvin oudolta ilman värikästä turkkiaan. Olikohan sillä joku sairaus? Voisi hyvin ollakin, sillä en minä tiennyt kaksijaloista mitään. Hyvä kun olin sellaisia joskus nähnytkään. Klaanien reviirit olivat kuitenkin hyvän matkan päässä lähimmästä kaksijalkalasta.
//Aalto?
