Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Muutama päivä sitten olin siirtynyt taas takaisin soturin tehtäviin. Turmaloikka oli pitänyt sanansa ja viettänyt koko toipumisaikani kanssani. Muuten leirissä jumittaminen olisi ollutkin tylsää, mutta kollin jutut piristivät päiviäni ainakin jonkin verran. Nyt olin saapumassa takaisin metsästyspartiosta, jonka johdossa kyseinen soturi oli. Olimme kulkeneet Lehtilaaksoon asti viherlehden alun auringon hyväillessä turkkejamme. Olin päättänyt kulkea Turmaloikan takana, mikä oli tuntunut hiukan yllättäneen häntä, yleensähän pyrin partiossa pysymään hänestä mahdollisimman kaukana. Huomasin, että vähän väliä kolli vilkaisi taakseen jalkaani kohti, ehkä varmistaakseen, että olin kunnossa. En tiennyt, huomasiko hän minun huomaavan vai välittikö hän edes. Saavuttuamme metsästyspaikalle en yllättynyt ollenkaan siitä, että soturi valitsi minut parikseen. Meistä kumpikaan ei ollut klaanin parhaita metsästäjiä, mutta yhdessä saimme kasaan ihan kelpo saaliin.
Kaiken tuon ajatteleminen sai minut hyvälle tuulelle. Turmaloikalla tuntui muutenkin olevan minuun sellainen vaikutus.
Leiriin saavuttuamme huomasimme, että aukiolle oli kerääntynyt kaiketi kaikki klaanin kissat. Jotain näytti tapahtuvan, ja pian Punatähti ilmestyikin puhumaan leirin keskustaan. Ilmeisesti seuraavana päivänä luvassa olisi kokoontuminen Eloklaanin kanssa.
”Eloklaanilaisten kanssa on luvallista puhua, mutta muistakaa, että ette saa ystävystyä. Kokoontumisessa myöskään kukaan ei mainitse sanaakaan reviirillä liikkuvasta murhaajasta.”
Väkijoukko näytti nyökyttelevän myötämielisesti. Punatähti alkoi luetella kokoontumiseen lähtijöitä. Kuulin Tuhkajuovan nimen mainittavan, samoin Karhumyrskyn ja Väärävarjon. En oikeastaan yllättynyt kuulevani omankin nimeni. Punatähti varmaankin halusi mukaansa kissoja, jotka antaisivat vahvan kuvan Kuolonklaanista. Ja minä olin totisesti tehnyt töitä sen eteen, että olisin mallikuolonklaanilainen. Turmaloikan nimeä ei kuitenkaan lausuttu.
Pian Punatähti oli valmis ilmoituksensa kanssa ja klaanilaiset alkoivat hajaantua takaisin omiin puuhiinsa. Tunsin Turmaloikan katseen turkillani ja käännyin katsomaan kollia kysyvästi.
”Oletko varma, että jaksat kulkea sinne tuolla jalalla?” hän kysyi nyökäten toista etujalkaani päin.
”Miten niin ”tuolla jalalla”? Se on aivan kunnossa”, tuhahdin ja kuin todistukseksi raapaisin maata tassuni alla. ”Sinun ei tarvitse huolehtia minusta. Se alkaa käydä hermoilleni.”
”Ei kuitenkaan ala”, Turmaloikka vastasi virnistäen. ”Tykkäät siitä kumminkin salaa.”
Hän oli oikeassa, mutta en myöntäisi sitä.
Seuraavan päivän iltana oli vuorossa kokoontumiseen lähteminen. Lähtijät olivat kokoontuneet uloskäynnille, minäkin astelin muiden luokse odottelemaan. Pian Punatähti ilmaantui joukon kärkeen ja muistutti vielä siitä, että meidän tulisi olla hiljaa murhaajan suhteen ja ystävystymättä eloklaanilaisten kanssa. Vanhemmat soturit varmasti ymmärsivät tämän, mutta nuoremmat eivät ehkä tajuaisi tilanteen vakavuutta. Lähtiessämme etsin katseellani Tuimatassua, joka myös oli lähtenyt mukaan, ja hänet paikannettuani harpoin nuoren kollin luo.
”Sinähän kuulit mitä Punatähti sanoi? Muista käyttäytyä sen mukaan. En epäile sitä, ettetkö sinä ymmärtäisi tilanteen vakavuutta, mutta katso myös oppilastovereidesi perään.”
Tuimatassu nyökytteli ja minä nyökkäsin terävästi takaisin. Jättäydyin sitten kulkueen häntäpäähän. Tuhkajuova kulki hiukan edelläni. Naarasta katsoessani huomasin hänen katseensa kiinnittyneen jonnekin, ja seuratessani hänen katsettaan huomasin Väärävarjon. En halunnut lukea hänen käyttäytymistään liikaa, mutta olin nähnyt kaksikon viettävän yhdessä aikaa useampaan otteeseen. Harva kuolonklaanilainen tunsi Tuhkajuovan yhtä hyvin kuin minä, eikä hän ollut koskaan tuntunut pitävän kenenkään seurasta. En kuitenkaan ollut niin kiinnostunut naaraan asioista, että olisin tunkenut nokkani hänen suhteisiinsa.
”En käsitä, miksi Punatähti tahtoo tavata Eloklaania. Eikö olisi parempi, jos molemmat klaanit saisivat elää omassa rauhassa?”
Tuhkajuova oli jäänyt kulkemaan vierelleni. Naaraan kysymyksen kuultuani katsahdin hänen puoleensa mietiskellen.
”Ehkä. Mutta haluaisitko, että Eloklaani saisi vain rauhassa kasvaa ilman, että saisimme heistä mitään tietoa? He eivät ole mitään meidän ystäviämme”, vastasin katse suunnattuna eteen, missä Punatähti johti kuolonklaanilaisten joukkiota. ”Heitä on pidettävä silmällä.”
Eloklaani oli uhka Kuolonklaanille. Meidän oli varmistettava, ettei klaani kasvaisi liian suureksi. Silloin he alkaisivat viedä meidän reviiriämme ja riistaamme, enkä odottanut mitenkään innolla mahdollisia kahakoita tai jopa sotaa. Tai ehkä juuri sitä Eloklaani suunnitteli tälläkin hetkellä. Siksi meidän oli tavattava heitä. Meidän piti tietää heistä niin paljon kuin mahdollista, jotta he eivät pääsisi yllättämään meitä.
”Mutta sitä en tajua, miksi emme voisi ystävystyä heidän kanssaan. Tai tarkemmin, teeskennellä ystävystyvämme. Voisimme helposti käyttää hyväksemme jotain hyväuskoista eloklaanilaista ja onkia häneltä arvokasta tietoa. Ja minusta olisi muutenkin parempi, jos he kuvittelisivat, ettemme ole vihollisia. Sitten voisimme hyödyntää heidän väärää turvallisuuden tunnettaan.”
Vilkaisin jälleen vierelläni kulkevaa naarasta.
”Sinä ja minä pystyisimme siihen.”
//Tuhka? sorii mulla ei kulkenu ajatus nii tässä saattaa olla jotai kohtii missä ei oo mitää järkee xdd
//639 sanaa
