Lätäkkölempi
”Hyvä”, Lätäkkölempi vastasi Apilatassulle ja nyökytteli päätään tyytyväisenä, ”voit mennä nyt syömään ja lepäämään. Pidämme huomenna vapaapäivän.”
Apilatassu nyökkäsi väsyneenä mutta kiitollisena ja jatkoi matkaansa kohti tuoresaaliskasaa. Hopeanharmaa soturi jäi vielä hetkeksi istumaan leirin pääaukiolle ennen kuin päätti siirtyä sotureiden pesään nukkumaan. Hän oli väsynyt päivän askareista ja kaipasi kipeästi hyviä yöunia.
Noin neljäsosakuuta myöhemmin, Lätäkkölempi seisoi sisarustensa ja klaanipäällikön vierellä Hehkulammen rannalla. Tabbykuvioinen naaras piti visusti katseensa Hehkulammen vedessä hieman kauempana. Siellä vesi pärskähteli sinne tänne, kunnes pärskintä lakkasi. Vedenpinta väreili jonkin aikaa, kunnes hopeinen karvamytty vajosi hiljalleen pois näkyvistä. Huomaamattaan Lätäkkölempi oli pidättänyt hengitystään. Vasta kun hän kuuli Lampiväreen nyyhkäisyn, soturi muisti vetää itsekin keuhkonsa täyteen ilmaa. Ilmaa, jolla hänen emonsa ei enää koskaan saisi täyttää keuhkojaan. Tähän saakka Lätäkkölempi oli pidätellyt kyyneleitään emonsa vuoksi, mutta enää sille ei ollut tarvetta. Hän antoi periksi ja antoi silmiensä kostua polttelevista kyyneleistä.
”Hän on poissa”, naaras kuiskasi hiljaa, ”esi-isiemme luona.” Perhe oli soturille kaikki kaikessa, joka teki asiasta niin vaikean. Hän kääntyi katsomaan sisaruksiaan.
”Meidän on haettava hänen ruumiinsa”, Lätäkkölempi naukaisi ääni väreillen. Olo oli ristiriitainen. Samaan aikaan Lätäkkölempi oli kiitollinen siitä, ettei hänen emonsa joutunut enää kärsimään, mutta kuitenkin aivan palasina, koska oli menettänyt toisenkin vanhempansa. Nyt hänellä oli jäljellä sisarensa ja veljensä.
//Pimento, Lammikko, Lampi tai Varis?
