Kääpäpuna
Kääpäpuna tassutti ulkona etsimässä Leimusilmälle hierakkaa. Kolli oli alkanut viettää aikaansa parantajan kanssa yhä useammin. Hän usein kulki parantajan pesällä kyselemässä, jos voisi olla avuksi hänelle ja toivoi saavansa pieniä tehtäviä, jotta voisi tuntea itsensä hyödyllisemmäksi klaanin jäseneksi.
“Mitäs olet tekemässä?” pensaikosta kuului ääni ja pian Korpikaste ilmaantui paikalle. Naaras ei ollut koskaan ollut Kääpäpunan lempi kissoja. Hän ei tietenkään voinut sanoa vihaavansa naarasta, mutta hän ei myöskään juurikaan nauttinut hänen seurastaan. Hän oli äänekäs ja villi ja kollin oli monesti hankalaa rentoutua hänen seurassaan.
“Etsin hierakkaa”, ruskea kolli kertoi pikaisesti ja jatkoi alueen tutkimista katseellaan. Leimusilmä oli kertonut löytävänsä hierakkaa usein tietyiltä suunnilta ja lähettänyt siksi puolisokean kollin tiettyyn osaa reviiriä, mutta hän oli silti vaikeuksissa yrtin löytämisen kanssa.
“Miksi sinä etsit hierakkaa? Eikö se ole parantajien hommaa? Sinähän olet kuitenkin soturi, etkö vain?” Korpikaste kyseli ja saapui Kääpäpunan vierelle nuuhkimaan kasveja ja katsoi sitten raidalliseen soturiin.
“Kysyin Leimusilmältä, jos hän tarvitsi apua yrttivaraston kasvattamisessa ja hän ehdotti, että voisin etsiä hänelle hierakkaa. Nautin olla avuksi, joten tietysti suostuin”, entinen kotikissa selitti varovasti, koska ei tiennyt millainen naaraan reaktio tulisi olemaan, joten hän ei osannut varautua.
“Vai että parantajaa auttelemassa. Minusta rohdokset ovat tylsiä, pidän enemmän taistelusta, mutta jos se on sinun mieleesi, en aio estääkään sinua niiden kanssa toimimisesta”, naaras tokaisi ja tökkäsi muutamaa satunnaista kasvia tassullaan ennen kuin kääntyi taas Kääpäpunan puoleen. “Mitä nämä kasvit ovat?”
“En ole varma. En ole tietoinen kaikista yrteistä ja kasveista ylipäänsä. En ole edes varma ovatko nuo mitään käytössä olevia yrttejä”, kolli sanoi vaivautuneena ja vilkuili tassujaan.
“Ai. No, vai niin. Minä lähden nyt etsimään saalista. Jotain oikeaa syötävää. Mutta nauti sinä ajastasi kasviesi kanssa!” Korpikaste naukaisi ja katosi yhtä pikaisesti takaisin pensaisiin kuin oli niistä saapunutkin. Kääpäpuna vain katsoi hetken hänen peräänsä ja siirtyi taas hierakan etsintään.
