Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Väläytin hampaitani klaanitoverilleni Susimielelle, jonka suusta roikkui pulska ja mehevä hiiri. Tuo hiiri kuului minulle, minä olin nähnyt sen ensin ja se oli ainoa minkä haluaisin syödä.
“Se on minun, minä näin sen ensin”, murisin suurikorvaiselle kollille ja loksautin hampaani yhteen Susimielen kuonon edessä. Jostain syystä kolli ei pudottanut hiirtä heti käpäliini ja luikkinut tiehensä, vaan soturi katsoi minua edelleen hämmentyneenä.
“Ei se ole sinun, kun se on jo minulla. Mutta me voimme kyllä jakaakin”, Susimieli tarjoutui hieman epäselvästi maukuen, mutta hänen kasvoilleen piirtyi aurinkoinen hymy. Meinasin revetä nauruun, oliko toinen tosissaan? Että minä jakaisin oppilaalta tuoksuvan puoliverisen kanssa yhtään mitään? Pah, ehkä Susimielen unissa korkeintaan!
“Luuletko, että minulla on aikaa jakaa riistaa alempiarvoisen kanssa? No, hiiri tänne vai eikö sana kuulu”, tiuskahdin ja tartuin hiirtä hännästä. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla..
“Ei käy, se on minun!” Susimieli piipitti, mutta sain hiiren itselleni yhdellä riuhtaisulla. Pah, se oli ollut vähän liiankin helppoa.. Kuin olisi vienyt pennulta sammalpallon.
“Minä olen sinua ylempänä, luuletko että sinä todella saat viedä jotain mikä kuuluu minulle? Jos vielä kerrankin uhmaat minua, pidän huolen että sinä et syö päiväkausiin mitään”, nau’uin toiselle matalalla äänellä ja sanojeni vahvisteeksi tuuppasin toista hieman. Pitäisi pyytää Hilleritassua pitämään Susimieltä silmällä ja raportoimaan minulle, jos Susimieli uhmaisi häntäkin..
KP-boosti käytössä
