Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Raotin silmiäni hitaasti, sillä olin oppinut aamun kirkkauden ilkeän kirvelyn silmissä. Aamun valo oli kirkasta ja koleaa, eikä siinä tuntenut päivisin huokuvaa hiirenkorvan tuntua. Näin oli tänäkin aamuna. Kun olin saanut karisteltua unihikat silmistäni, nousin ylös istumaan ja aloin sukimaan öisestä pyörimisestä sekaisin olevaa turkkiani. Kieleni vedot olivat rauhallisia ja määrätietoisia, vaikka samalla olinkin hautautunut ajatuksiini. Minua oli koko yön vaivannut ajatus siitä, että klaania piinaava murhaaja saattaisi nukkua pesän seinämän toisella puolella soturienpesässä. Aivan liian lähellä perhettäni. Minusta tuntui niin avuttomalta, kun en voinut tehdä asialle mitään. Murhaaja vain jatkaisi määrätietoista klaanin harventamista ja ainoa tapa saada hänet lopettamaan olisi saada hänet kiinni.
Jätin ajatuksen taka-alalle ja tarkkailin hetken oppilaidenpesässä nukkuvia kissoja. Ensimmäiseksi huomasin, että Lehtitassu oli jossain vaiheessa yötä saapunut pesään nukkumaan. Tämän viereisellä pedillä tuhisi Sulkatassun harmaanruskea hahmo. Oli vielä niin aikaista, ettei ihmekään ettei muut oppilaat olleet heränneet.
Lähdin hiljaa pujotellen pesästä ulos, pitäen huolta siitä, etten vahingossa herättäisi ketään. Aamu olisi omaa aikaani, enkä halunnut muita seurakseni.
Aukiolla oli muutama soturi, mutta heistäkin suurin osa olivat valvojaisten jäljiltä tai yövartiosta. Suuntasin yksikseni leirissä olevaan rauhalliseen paikkaan, jotta voisin harjoitella rauhassa. Halusin, että iskuni olisivat tarkkoja ja osuisivat aina maaliin ja sitä ei voinut ilman harjoittelua saavuttaa.
Päivä oli jo valjennut ja aurinko lämmitti turkkiani kevyesti. Se tuntui miellyttävältä varsinkin ahkeran harjoittelun jälkeen. Istuskelin tavanomaiseen tapaani leirin laidalla tarkkaillen kissojen tekemisiä. Olisi hyvä olla perillä siitä, mitä klaanissa oli meneillään. Opin myös samalla lukemaan kissojen ilmeitä.
Huomasin sivusilmälläni minua lähestyvän Sulkatassun, jonka ilme oli lopen kyllästynyt. Käännyin tyynesti tämän suuntaan samalla osoittaen kiinnostusta naaraan tunnetilan syytä kohtaan.
”Huomenta. Ilmeesi on sen näköinen, ettet tainnut herätä oikealla tassulla”, totesin rauhallisesti, mutta samalla silmissäni kiilui jonkinlainen ilkikurisuus. Sulkatassu tuhahti ja istahti viereeni.
”Ei se minusta johdu, vaan Varjokarvasta!” sisareni nurisi, ”Hän on aina pompottelemassa minua kuin mitäkin pentua. Olisinpa jo soturi niin ei tarvitsi kuunnella sen kirppukasan määräilyä.” Minun teki mieli muistuttaa, että olisimme jo sotureita ilman typerää seikkailuamme, mutta jonkin tasoiset hyvät tapani eivät sitä sallineet.
”Sinun täytyy kestää vielä muutama kuu”, sanoin katsoen Sulkatassun ärsyyntyneisiin silmiin, ”sinun pitäisi olla sentään kiitollinen siitä, että hän kouluttaa sinusta soturin.” Sulkatassun ilme pysyi silti tyytymättömänä ja tiesin, että hänellä olisi varmasti vielä vaikka mitä sanottavaa mestaristaan. Silti päätin sanoa tähän väliin jotain aiheesta poikkeavaa, sillä halusin, että Sulkatassa varmasti keksittyisi, kun puhuisin hänelle.
”Mutta ennen kuin jatkat luennointiasi, minulla on sinulle asiaa. Toivon sydämestäni, ettet ole suunnitellut uusia seikkailuja, sillä minä en ole sinua päästämässä tuonne metsään harhailemaan. Sinäkin tiedät, kuinka vaarallista siellä nyt on. Eikö?” naukaisin vakavasti, Sulkatassun seikkailut tästä vielä puuttuisivat. Tällä kertaa olin valmis pitämään sisareni poissa seikkailuista, vaikka väkisin. Se olisi vain yksi hetki väärässä paikassa väärään aikaan ja sitten olisi henki pois.
//Sulka?
448 sanaa (KP-BOOSTI)
