Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonkero
Sydämeni hyppäsi kurkkuuni kun näin aivan tyhjästä ilmestyneen suuren haukan kaartavan Virtaviiman ylle. Adrenaliini sykki suonissani, eivätkä jalkani heti halunneet toimia. Kuulin vain kuinka tyttäreni kiljaisi, kun suuri petolintu upotti terävät raatelukyntensä Virtaviiman harmaaraidalliseen turkkiin. Pakokauhu alkoi vallata minut, en voinut liikkua. Kehoni oli lakannut tottelemasta. Virtaviima yritti huitoa selkäpuolelleen takertunutta lintua parhaansa mukaan, mutta iskut eivät menneet perille. Haukka oli saanut yliotteen. Korvissani pauhasi.
Suustani pääsi järkyttynyt henkäys kun lintu yritti nostaa Virtaviimaa ilmaan. “
Virtaviima!” huudahdin hädissäni. Naaras rimpuili parhaansa mukaan pitkien kynsien otteessa, mutta lintu tiukensi vain kiukkuisesti otettaan. Silloin kahleet vapauttivat minut ja syöksyin kynnet ojossa kohti haukkaa.
Tartuin linnun ruskeisiin pyrstösulkiin hätäisesti ja otteeni oli huono. Tassuni tuntuivat heikoilta, kuin ne olisivat muuttuneet yhtäkkiä heiveröiseksi oksiksi jotka taipuvat tuulessa. Kaikki varmuus oli poissa ja iskuni olivat pelkkää sohellusta.
Otteeni lipesi ja muutama sulka jäi suuhuni. Syljin höyheniä ja yritin saada tukevampaa otetta. Epätoivo vain kasvoi sisälläni. Näin vain mielessäni kuinka Virtaviima lentäisi pian pois tämän saastan kynsissä. Kuulin korvissani kissojen rääkynän ja tuskanhuudot. Ilma oli painavaa ja ahdasta hengittää. Tuntui kuin ympärilläni olisi ollut suuri kissojen massa ja henkeäni ahdisti. En saisi hävitä tätä taistelua. Tätä sotaa. Virtaviima pitäisi pelastaa.
Loikkasin uudestaan haukan selkään ja aloin raastamaan kynsilläni tämän vahvaa sulkapeitettä.
//Virta-lapsonen? :0
KP-boosti käytössä
