Lätäkkölempi
Lätäkkölemmen uintitaitoiset sisarukset hakivat heidän emonsa ruumiin Hehkulammesta harmaaturkkisen soturin katsellessa rannalta. Emo oli aina paasannut uintitaidon tärkeydestä, mutta Lätäkkölempi ei koskaan ollut oppinut uimaan. Pennusta saakka hän oli tiennyt, ettei aikoisi harjoitella kyseistä taitoa. Tämä oli ainoa hetki, kun hän tunsi pientä katumusta siitä, ettei ollut suostunut sellaiseen. Nyt hän tunsi olonsa hieman ulkopuoliseksi, mutta tyynnytteli tunteen tiehensä nopeasti. Hän ei suostuisi koskaan astumaan veteen vapaaehtoisesti, se ei vain ollut hänen juttunsa.
Soturi liittyi Lampiväreen perässä nuolemaan emonsa turkkia karhealla kielellään. Siten enimmät vedet saataisiin pois, ja emon turkki voitaisiin siistiä tulevia valvojaisia varten. Lätäkkölempi oli musertunut, kun hän näki ja tunsi emonsa elottoman ruumiin edessään. Hopeisen soturin kasvoilla oli levollinen ilme, Tuhkajuova oli lähtenyt lopulta rauhallisesti, aivan kuten hän oli halunnut. Kielenvetojen lomassa Lätäkkölempi kosketti emonsa poskea kuonollaan ja hiljaa mielessään lausui kiitokset emolleen.
Sitten soturi vilkaisi Pimentotähteä, joka ilmoitti valvojaisten olevan seuraavana yönä.
”Se on hyvä”, hopeanharmaa naaras vastasi päällikön viittaukseen yön kirkkaudesta, ”kaatosateella tuskin kovin moni olisi halukas muistelemaan emomme elämää.”
Kun Tuhkajuovan turkki oli kutakuinkin kuiva, Varissulka otti kiinni emostaan ja lähti kantamaan tämän pientä ruumista kohti Kuolonklaanin leiriä. Lätäkkölemmen rinnassa muljahteli. Hänellä ei ollut enää vanhempia. Hän joutui purra huultaan, jottei olisi pillahtanut itkuun. Sellaiseen hän ei kuitenkaan suostunut, sillä tunteiden näyttäminen oli heikoille. Jos Pimentotähti ja Varissulka eivät olisi olleet paikalla, hän olisi saattanutkin itkeä, mutta kaksikon vuoksi ajatuskin itkemisestä oli mahdoton.
Leiriin saavuttuaan elottoman soturin ruumis kannettiin leirin pääaukiolle. Tuhkajuova aseteltiin leirin keskustaan asentoon, jossa hän näytti vain nukkuvalta. Ruumiin ympärille kerääntyi kissoja, Lätäkkölempi kuuli uteliaat nau’unnat, muttei vaivautunut nostamaan katsettaan emonsa hopeisesta turkista. Pimentotähti ilmoitti klaanille onnettomuudesta, joka oli johtanut Tuhkajuovan kuolemaan. Hiljaa mielessään Lätäkkölempi kiitti päällikköä siitä, että hän oli toteuttanut heidän emonsa toiveen. Pimentotähti ansaitsi hieman enemmän Lätäkkölemmen luottamusta moisella teolla. Se oli osoitus uskollisuudesta Tuhkajuovaa kohtaan, ja Lätäkkölempi arvosti sitä. Hän oli päättänyt, ettei poistuisi emonsa rinnalta ennen tämän hautaamista. Hän halusi muistella itsekseen sekä perheenjäseneidensä kanssa emonsa elämää, saattaa hänet viimeiselle matkalleen esi-isien joukkoon.
