Sädesäihke
Lähdimme oppilaani kanssa saalistamaan. Hän ei ollut vaikuttanut aamulla omalta itseltään, mutta oli paljastanut huonosti nukutun yön takana olleen joku hänet herättänyt oppilas. Ehdotin piristykseksi saalistusta, mutta Muurahaistassu toki oli yrittänyt saada minut taipumaan taas uusiin taisteluharjoituksiin. Hän olikin sittenkin täysin oma itsensä…
Joka tapauksessa olin pitänyt pintani ja Muurahaistassukin oli lopulta myöntynyt päätökseeni. Kolli oli ilmoittanut, että halusi napata rusakon. Lähdimme siis kohti metsän ja nummien rajaa.
”Mitä luulet, mennäänkö tuon kukkulan päälle vai jäädäänkö metsään?” Muurahaistassu kysyi. Yllätyin kysymyksestä, sillä oppilas ei aina kysynyt tuollaisia vaan päätti asiat itse ja meni oman päänsä mukaan.
“Mikä vain sinusta tuntuu parhaalta. Minä menisin kukkulalle. Haluatko arvata miksi?” nau’uin päätäni lievästi kallistaen, kun mietin sanojani. Muurahaistassu lähti kävelemään, enkä ollut ihan varma aikoiko hän arvata vai ei.
“Sieltä näkee suuremmalle alueelle”, hän vastasi juuri, kun olin kertomassa vastausta. Nyökkäsin hyväksyvästi.
“Niin, mutta pitää muistaa pitää mielessä tuulensuunta. Se vie hajusi nopeasti saaliseläimelle ja sitten se on mennyttä.”
Muurahaistassu nyökkäsi jatkaen edelleen kävelemistä. Hän ei näyttänyt pienintäkään merkkiä oikeanlaisesta varovaisuudesta, mutta riista ei ollut tiukalla joten voisin antaa hänen oppia tekemisen kautta itse.
Yhdessä silmänräpäyksessä Muurahaistassu oli maassa ja tämän päällä oli massiivinen lintu. Lintu äänteli kimeästi puristaessaan saalistaan kynsissään. Hetken ajan olin aivan pulassa, sillä en ollut varma mistä oikein oli kyse, mutta ruskeiden siipien iskujen välistä näin häijyt mustat silmät ja vahvan nokan.
Maakotka oli päättänyt ottaa saaliikseen kissan! Sellaista ei oltu kuunapäivänä nähty, mutta nyt sitten nähtiin! Loikkasin kiinni suuren eläimen toiseen siipeen ja purin kaikin voimin. Kotkan kiljaisusta päätellen se koki kipua. Pääsisikö Muurahaistassu pakoon?
//Murkku?
