Rosmariinikynsi
Kirjoittaja: Saaga
Tuntui kuin turkkini olisi leihahtanut liekkiin. Niin kuuma minulla oli, kun Lepakkohuuto aloitti puheensa, mutta loppua kohden hieman helpotti. Sitten, kun päästiin siihen osuuteen, jossa Lepakkohuuto puhui Kamomillapyörteestä ja Hiljaisuusvarjosta olin aivan ymmälläni.
“Mitä? Kamomillapyörrekkö ja Hiljaisuusvarjo?” kysyin hieman hämmästyneenä. Mistä kolli oli sellaista saanut päähänsä. Hiljaisuusvarjo, Kamomillapyörre, minä ja Lepakkohuuto tunnuimme enemmän yhdeltä suurelta ystäväjoukolta. Vaikka mikä minä olin sanomaan, kun olin jo rikkonut sääntöjä ja ihastunut Lepakkohuutoon, jos se nyt todella oli ihastumista. Emme olisi enää ystäväjoukko vaan… mitä olisimme? Se oli hyvä kysymys.
“Niin. Etkö sinä ole huomannut?” Lepakkohuuto kysyi hieman huvittuneena.
“Älä nyt aloita. Anna kuin arvaan ensin”, nau’uin myhäillen.
“Sinä et ikinä huomaa mitään. Olet sokea kuin kuuro jänis eikun miten se menikään?” vitsailin matkien Lepakkohuutoa liioitellun möreästi ja tyhmän kuuloisesti. En voinut olla nauramatta omalle vitsilleni ja pian kikattelin jo hysteerisesti niin että happikin meinasi loppua. En vain voinut olla nauramatta vaikka oli vähän säälittävää nauraa omalle jutulleen.
//Lepa?
