Lumikkotassu
Kirjoittaja: Saaga
”Päivää!” Orvokkitassu iloisesti ja kehräsi. Hän oli selvästi onnellinen ja iloinen. ”Päivää,” vastasin raukeasti haukotellen. ”Olitko juuri päiväunilla?” toinen naaras kysyi kallisti päätään herttaisesti. Nyökkäsini vastaukseksi ja venyttelin käpäliäni. Olin iloinen Orvokkitassun ja minun ystävyydestä se, että olemme olleet niin läheiset pennuista asti on aivan ihanaa! Orvokkitassu alkoi sukia minua kielellään se tuntui todella hyvältä. Aloin myös sukia häntä omalla kielelläni lempeästi. Tuntui hyvältä, kun oli joku joka välitti oikeasti ja vielä paremmalta, kun se oli juuri Orvokkitassu jonka olin tuntenut pienestä pennusta asti. Livoin rintakarvojani hieman, koska ne törröttivät. ”Oletko jo kuullut uusista pennuista?” naaras kysyi hyvin pitkän hiljaisuuden päästä. ”Olen, niiden nimet on kuulemma Sielupentu ja Höyhenpentu,” vastasin hänelle ystävälliseen sävyyni ja katsoin häntä taivaansinisiin kauniisiin silmiin. Olin aiemmin käynyt katsomassa vain pentutarha oviaukolta mutta en uskaltanut mennä sisään, koska Pikkukaaos oli ollut niin syvässä unessa en tahtonut häiritä heitä. Orvokkitassu katsoi minuun rohkeasti. ”Mitä voitaisiin tehdä?” Orvokkitassu kehräsi ja kysyi ystävällisesti. “En tiedä,” sanoin ja mietin heti miksi naaras oli tullut minun luokseni jos hän halusi tehdä jotain kiinnostavaa. Kyllä minuakin halutti seikkailla mutta emme saaneet lähteä leiristä kahden olisimme tarvinneet aikuisen kissan mukaamme, koska reviirillä oli kettu. “Mentäisiin vaan katsomaan niitä pentuja jos he ovat hereillä,” suostuttelin Orvokkitassua. “No mennään katsomaan ovatko he hereillä,” naaras myöntyi hieman vastahakoisesti. Tassutimme pentutarhalle, johon liittyi paljon yhteisiä muistoja. Kurkistin pentutarhan suulta ja näin vain Pikkukaaoksen ruumiin käpertyneenä kahden pennun ympärille. Vedin pääni ulos ja katsahdin Orvokkitassuun. “He nukkuvat,” sanoin hieman pettyneenä, koska olisin halunnut tavata klaanin uudet pennut. Huiskaisin häntääni ja tassutin Mäyrätassun luo. Hän oli käpertyneenä kerälle oppilaiden pesän edustalle. Luotin siihen, että Orvokkitassu tuli perästäni. Laskin päätäni ja kosketin nenälläni kollin korvaa kuunnellen hänen hengitystään. “Hän nukkuu,” totesin kuiskaten sen Orvokkitassulle. “Pitäisikö hänet herättää hänhän jäätyy tänne,” Orvokkitassu kuiskasi huoleshtivasti yritin olla ajattelematta mitään muuta kuin ystävästä huolehtimista mutta se kävi hieman hankalaksi, kun Orvokkitassu loi rakastavan katseen rakastettuunsa. “Herätys Mäyrätassu,” kuiskasin ensin mutta toistin sanani lujempaa, kun ne eivät tuntuneet tehoavan: “Herätys Mäyrätassu.” Kolli nosti päänsä hämillään ja unisena. “Jos sinua väsyttää mene pesääsi nukkumaan,” sanoin lempeällä ja hieman kiusoittelevalla äänen sävyllä. “Ehkä teidänkin pitäisi painua pehkuihin,” Mäyrätassu mumisi unisena ja tallusti raskaasti pesäänsä. Hänen kadottuaan vilkaisin parhaaseen ystävääni. “Väsyttääkö?” kysyin häneltä lempeään huolehtivaan sävyyn jotta saisin hänellekin tuntee, että joku todella välittää hänestä ja huolehtii. “Hieman,” hän sanoi kiitolliseen sävyyn ja haukotteli sanojensä päälle. “Mene nukkumaan vain kyllä minä jotenkin voin tappaa aikaa,” sanoin ja usutin naarasta menemään pesään.
// 408 sanaa
// Orvokki? 😀
