Lauhatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuuntelin tarkkaavaisesti Tuhkajuovan sanoja. En antanut yhdenkään niistä karata mielestäni, sillä olinhan luvannut antaa kaikkeni soturikoulutukseni eteen.
Yritin kuvitella mielessäni parantajan pesän ympärilleni. Onnekseni minulla oli satumainen mielikuvitus, joten se ei ollut kovin työlästä.
Sen jälkeen kuvittelin Hehkuaskelen taakseni ja etupuolelleni hyvin häijyn näköisen hyökkääjän, joka oli aikeissa käydä armaan parantajamme kimppuun. En voisi antaa sen tapahtua. Olihan Hehkuaskel sekä klaanimme ainoa toivo tauteja vastaan kuin myös tätini!
Kuvitelmassani olimme sairasaukiolla. Hyökkääjä lähestyi meitä pesän etuosasta. Voisin siis käskeä Hehkuaskelta suojautumaan varastolleen ja asettua itse sen suulle puolustusasemiin. Täyden kympin arvoinen suunnitelma!
”Komennan Hehkuaskelen suojaan varastolleen ja asetun siten, ettei hyökkääjä pääse hänen kimppuunsa ohitseni”, kerroin innokkaasti. Tuhkajuova katsoi minua viileästi. Naaras nyökkäsi vähän, jonka oletin olevan jonkinlainen myönnytys.
”Jos vastustajasi on sinua kokeneempi ja vahvempi, et kykene estämään hänen hyökkäystään pelkästään läpsimällä häntä kuonolle. Sinun on osattava taistella. Muutoin olet vain ajattanut parantajan loukkuun, jossa häntä odottaa varma kuolema”, tabbykuvioinen soturi huomautti. Hänellä oli hyvä pointti.
Purin kevyesti hammasta ja yritin pohtia uutta strategiaa. Se oli yllättävän haasteellista kun joutui ottamaan huomioon realistiset yksityiskohdat.
”Entä jos yritän ensin auttaa Hehkuaskelen livahtamaan ulos pesästä ja käyn sitten hyökkääjän kimppuun?” ehdotin nopeasti. Mestarini pudisteli vain päätään, mutta en lannistunut siitä. ”Tai jos tainnutan vastustajan yrteillä tai potkin vaikka hiekkaa silmille?”
Hiljenin nähdessäni Tuhkajuovan paljon puhuvan katseen. Suljin suuni ja annoin tälle puheenvuoron.
”Ota tämä vakavissasi. Kuten jo sanoin, sinun täytyy osata taistella ennen kuin käyt hyökkäykseen. Tänään opettelemme yksinkertaisia puolustusliikkeitä, joten voit unohtaa turhan monimutkaiset suunnitelmat”, hän maukui rauhallisesti, ikään kuin vielä varmistaen, että ymmärsin joka sanan.
”Selvä on, Tuhkajuova”, nyökkäsin reippaasti. En antaisi intoni kadota missään välissä. Sitä tarvittaisiin vielä tulevian kuiden aikana.
Seuraavaksi mestarini opetti minulle muutaman simppelin liikkeen, joita saisin työstää. Kokeilimme kaikki liikkeet vuorollaan, ja jopa yllättäen itsenikin sain ne toimimaan käytännössä – ainakin jossain muodossa.
Taisteluoppien jälkeen kertasimme vielä saalistuksen perusteita, kuten vaanimista, jäljittämistä… Mitä näitä nyt on. Pysyin skarppina harjoitusten loppuun saakka.
Lopulta palasimme leiriin, jossa sain loppupäivän tehtäväkseni harjoitella tänään läpikäymiämme liikkeitä. Helppo homma!
Kulutin aikani ahkerasti työskennellen, kunnes sain viimein luvan hakea syömistä ja painua yöpuulle. Se oli kyllä tarpeen, sillä jokaista lihastani jomotti ja silmäluomani kävivät hetki hetkeltä raskaammiksi.
Käperryin sammalille jälleen selkä kiinni Mahlatassussa ja vaivuin unten maille jahkailematta. Olin valmis uusiin haasteisiin, joita jokainen eletty päivä toi mukanaan.
Oli kulunut jo noin puolisen kuuta ensimmäisistä virallisista harjoituksistani Tuhkajuovan kanssa. Olimme parasta aikaa palaamassa takaisin leiriin jäljitysharjoitusten jälkeen ja sain Tuhkajuovalta tehtäväksi levätä hyvin, sillä aamulla olisi taas aikainen herätys.
Harjoitukset alkoivat nykyään aina tosi aikaisin, koska päivät olivat käyneet viherlehden edetessä paikoin jopa paahtavan kuumiksi, eikä harjoittelusta meinannut tulla silloin oikein mitään.
Huomasin parhaan ystäväni istuskelemassa lähellä oppilaiden pesää. Kasvoilleni nousi leveä hymy, kun lähdin loikkimaan tuota kohti.
”Hei!” tervehdin iloisesti. Mahlatassunkin kasvoille levisi makea hymy tämän vastatessa tervehdykseeni.
”Onko sinulla kiire jonnekin?” kysäisin varovasti. Emme olleet olleet juuri tekemisissä viime aikoina, sillä minulla oli ollut niin kovasti puuhaa soturikoulutukseni parissa.
”Ei minnekään. Pimentovarjo antoi loppupäivän vapaaksi. Entä sinulla?”
Pudistelin päätäni. Hymy huulillani leveni entisestään, jos vain mahdollista.
”Tehdäänkö jotakin yhdessä?” ehdotin hädin tuskin pysyen turkissani. Mahlatassu nyökkäsi iloisesti.
”Mitä sinulla on mielessä?”
Virnistin ovelasti. Viitoin häntä hännälläni seuraamaan perässä.
Suuntasin parantajan pesälle, josta noukin mukaani tupon sammalta. Sen jälkeen kiiruhdin pää viidentenä jalkana lammelle, jossa kastelin tupponi. Viskasin sen sitten Mahlatassua päin.
Pallo läiskähti suoraan kollin rintaan. Oppilas ravisteli kermanväristä turkkiaan nauraen.
”Tuon sinä saat vielä maksaa!” hän kikatti.
//Mahla? En tiiä oisko tän pitäny mennä jotenki eri tavalla mut toin Lauhan nyt tähä kuiteski xd
//559 sanaa
