Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Varissulan sanat saivat Aaltosalaman sydämen läpättämään. Hänen naamalleen levisi kaino hymy, ja hän tuuppasi kollia kevyesti rintaan tassullaan.
”Nyt sinä kyllä imartelet”, hän murahti, mutta hänen silmänsä nauroivat. Varissulankin kurkussa hyrisi kehräys. ”En minä maailman paras emo olisi. Mutta siihen minä kyllö pyrkisin.” Soturitar katseli hetken lammelle päin, ennen kuin siirsi rakastavan katseensa takaisin kumppaniinsa. ”Sinun jos kenen kanssa minä haluan perustaa perheen. Yhdessä me olisimme varmasti parhaimmat vanhemmat pennuillemme.”
Varissulan naamalle nousi lämmin hymy. Aaltosalama kurkotti lipaisemaan soturin korvia hellästi. ”Olen myös varma siitä, että sinua parempaa isää ei löydy mistään. Pentumme saavat sinusta loistavan roolimallin”, naaras hymyili veikeästi.
Vaikka kumpikaan ei sanonut sitä varsinaisesti ääneen, Aaltosalama tiesi heidän tulleen yhteiseen päätökseen pentujen hankkimisesta. He perustaisivat perheen yhdessä ja saisivat ihania pentuja, joista kasvaisi ylpeyden aiheita niin vanhemmilleen kuin klaanilleenkin. Hän näki jo kuvitelmissaan, miten urheita ja tunnollisia kissoja näistä kasvaisi.
”Harmi, että lehtikato lähestyy”, punertava soturitar huokaisi sitten ja nojautui kumppaniaan vasten. ”Olisin halunnut kasvattaa pentumme hiirenkorvan tai viherlehden aikaan, jolloin kaikki ei ole niin kylmää ja ankeaa.”
//Varis? 😎
