Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
“Tänään harjoittelemme yllätyshyökkäyksiä ja sitä, kuinka sellaisen iskiessä sinulla on mahdollisuus saada yliote takaisin itsellesi”, vastasin Aaltotassulle, mutta katsoin myös Tattitassua silmiin hänen huomionsa takaamiseksi, sillä en toistaisi sanojani enää.
Sulkavirta oli asettunut rinnalleni ja silmäili myöskin oppilaita kuten minäkin, vaikkakin jokseenkin rennommalla olemuksella.
“Aloitetaan heti. Haluan, että te piiloudutte molemmat aukion reunoille ja teette niin hyvän yllätyshyökkäyksen mitä osaatte. Sen jälkeen katsomme mikä on paras tapa jalostaa teille luonnollisimpia hyökkäystyylejä paremmiksi ja toimivimmiksi”, selitin ja pidin katseeni vuoroin Tattitassussa ja vuoroin Aaltotassussa huomatakseni heti jos heidän keskittymisensä lipuisi jonnekin muualle. “Kysymyksiä?”
Kaksikko pudisti päätään. Heilautin häntääni sen merkiksi, että voitaisiin ryhtyä tositoimiin. Oppilaat nousivat ylös ja lähtivät etsimään sopivaa piilopaikkaa. Käännyin Sulkavirran puoleen ja sitten vasta ymmärsin jättäneeni hänelle hyvin vähän tilaa harjoitusten johtamiseen.
“Anteeksi. Minun ei ollut tarkoitus jyrätä sinua”, pahoittelin. Sulkavirta pudisti päätään:
“Älä huoli. Minä kyllä osaan pitää puoleni. Sinulla vain näytti niin hoituvan se käskyttäminen.” Sisareni kasvoilla kävi hymähdys ja hänen silmänsä kiiluivat auringossa. Nyökkäsin.
Muutaman päivän päästä tapaisin Sulkavirran esittelemän Ruskalinnun. Naaras oli viime keskustelukerrallamme kertonut sydämensä valloittaneesta kollista ja heidän suunnitelmistaan lopulta jättää klaani. Olin suhtautunut ulkoisesti asiaan tyynen rauhallisesti, mutta olin oikeastaan hieman loukkaantunut – mikä oli typerää. Minusta tuntui siltä, kuin Ruskalintu astuisi kuvioihin ja veisi Sulkavirran kokonaan luotani. Samaan aikaan olin kuitenkin onnellinen sisareni puolesta, että hänelle aukenisi juuri sellainen elämä josta hän oli unelmoinut. Minua hävetti, kun edes annoin itseni tuntea oloni surulliseksi. Minä en voisi vaatia Sulkavirtaa ajattelemaan minua hänen onnensa ylitse, enkä tekisi niin. Sellaisen vaatiminen oli halveksittavaa.
Palautin itseni maanpinnalle ja valmistauduin odottamaan jommankumman oppilaan iskua. Nyt ei olisi aikaa tunteilulle.
//Aalto? Sulka?
264 sanaa
