Tuimapentu
Kirjoittaja: Untuva
Astelin edellä ulos pentutarhasta miettien, mihin hankaluuksiin Tipupentu vielä suunsa kanssa joutuisi. Oli paras sanoa vain tarpeellinen, ja pitää muuten suunsa kiinni. En voisi kuvitella viihtyväni pidempään puheliaan kissan seurassa, jolla oli vain turhuuksia sanottavana. Toisaalta joku ujompi kissa saattaisikin pelätä kollin sanoja, joten siinä mielessä piirre oli ehkä hivenen hyödyllinen. Lehtipennusta taas en oikein ottanut selvää. Minua kuitenkin kiinnosti tietyllä tapaa ottaa selvää siitä, millainen naaras todella oli. Ehkäpä kaksikko ei ollut aivan niin ärsyttävä, mitä olin aluksi ajatellut. En siltikään tiennyt, halusinko olla heidän kanssaan tuon enempää tekemisissä. Olin hieman helpottunut päästessäni ulos pentutarhasta, ja seuraavaksi mahassani kihisi pieni jännitys. Piilotin jännityksen parhaani mukaan, sillä en halunnut Sähkötassun huomaavan. Jännitys johtui siitä, etten halunnut missään nimessä vaikuttaa surkealta kollin silmissä. En vain voisi epäonnistua. Sähkötassu oli tällä hetkellä ainoa siedettävä kissa koko klaanissa. Oikeastaan arvostin todella paljon sitä, että kolli halusi näyttää minulle oppimiaan liikkeitä.
“Näytän sinulle ensin malliksi ja sitten voit yrittää sitä itse. Sitten sanon mitä kannattaa korjata”, Sähkötassu keskeytti ajatukseni, ja keskityin katsomaan tarkasti, mitä kolli ensimmäisenä näyttäisi. Hän näytti liikkeen, ja yritin parhaani mukaan painaa mieleeni, mitä Sähkötassu missäkin vaiheessa teki.
“Ensiksi sinun täytyy hallita tasapaino, jotta voit opetella yhtäkään liikettä”, soturioppilas selitti ja antoi minulle merkin kokeilla perässä. Nyökkäsin merkiksi siitä, että olin valmis. Nostin etutassuni ylös, ja kuten Sähkötassukin oli tehnyt, huitaisin voimakkaasti eteenpäin seinämästä sojottaa kortta, jollaista oppilas oli myös huitaissut. Unohdin kuitenkin tärkeimmän asian, tasapainon. Sähkötassu oli vasta sanonut, että ensin täytyi hallita tasapaino, ja minä olin lähtenyt suorittamaan liikettä sivuuttaen ohjeen täysin. Muksahdin nenälleni, mutta nousin salamannopeasti ylös. Käännyin hitaasti katsomaan vaaleanharmaaraidallisen kollin suuntaan, sillä halusin nähdä tämän ilmeen. Juuri tämän olisin halunnut välttää. Olin epäonnistunut ehkä kaikista helpoimmassa liikkeessä. Tiesin, että minun olisi vain pitänyt ottaa tukeva asento ja ladata huitaisuun vähemmän voimaa, niin en olisi kaatunut niin herkästi.
“Mitä sanoitkaan tasapainosta?” hymähdin naama peruslukemilla, mutta pieni huvittuneisuus saattoi erottua äänestäni.
// Sähkö?
// 313 sanaa
