Lehtitassu
Kirjoittaja: Rita
Istuin yksin leirin reunamilla. Se ei ollut minulle epätyypillistä, olin viime aikoina istuskellut paljon yksin. Omassa seurassani oli se hyvä puoli, ettei minun tarvinnut puhua mitään ääneen. Ja sain ajatella rauhassa. Olin löytänyt leiristä jokseenkin varjoisan nurkan. Varjossa oli jokseenkin kylmä lämpenevistä säistä huolimatta, mutta nurkkaus oli mukavan huomaamaton. En siis kiinnittänyt kissojen huomiota. Ja jos joku sattui minua tuijottamaan, vastasin katseeseen samalla mitalla. Olin huomannut, että kun kissoja tuijotti tietyn aikaa, heistä tuntui epämukavilta. Ei kukaan sitä minulle sanonut, mutta kissoja oli tietynlaisissa tilanteissa helppo lukea. Ainakin useimpia. Hymähdin. Totta puhuen nautin sellaisten kissojen seurasta, joista ei osannut lukea, mitä he ajattelivat.
Katseeni kiersi leirin läpi. Olin oppinut tunnistamaan muutamia kissoja ulkonäöltä, vaikken nimeltä monia tuntenutkaan. En kokenut tarvetta olla turhaan sosiaalinen kissojen kanssa, joiden kanssa minua ei kiinnostanut olla tekemisissä. Toisaalta minua kiehtoi ajatus, että tietäisin kaikki klaanin jäsenten asiat. Ja nimet olisivat tietysti ensimmäinen askel. Mielestäni tietoisuus toi voimaa. Se toi turvallisuudentunnetta; tuntematon vaikutti aina luonnollisesti pelottavalta. Keskityin hakemaan katseellani Pähkinäkorvaa. Liikkumisrajoitusten takia emme olleet käyneet ulkona niin paljon, ja epäilin että hänellä olisi minulle enää tehtäviä tänään. Mestarini oli maininnut, että voisin yrittää sopeutua klaaniin paremmin. Kolli kai huomannut, etten juuri viettänyt aikaa kuin veljeni kanssa. Useimmiten olin itsekseni. Ja sitten oli Sähkötassu. Huokaisin. Tuosta ei meinannut oikein saada selvää. Osa minusta halusi olla hänen kanssaan vielä enemmän, mutta toisaalta olisi järkevää ottaa etäisyyttä, jottei toinen alkaisi luulla liikoja. Mieluummin olisin liian kylmä kun saisin toisen uskomaan, että halusin ystävystyä tai jotain vastaavaa. Huokaisin taas. Minulla oli kyllä kipeästi asiaa hänelle. Tai no, hänelle ja siskolleen Sulkatassulle, joka oli toinen, jonka kanssa olin oleskellut hiirenkorvan harjoitusten aikana.
Olin miettinyt kuolonklaanilaisia tappanutta mysteerikissaa, ja olin päässyt siihen tulokseen, että halusin saada hänet kiinni. En ollut maininnut asiasta vielä Tiputassulle, sillä suunnitelmani vaati kissoja, ja jos he eivät lähtisi mukaan, olisi ihan turhaa tukkia veljeni aivoja, hänellä kun niitä rajattu määrä oli. Uskoin, että Sulkatassu saattaisi innostuakin ajatuksesta, mutta Sähkötassusta en ollut ihan varma. Hänen aiempien puheittensa perusteella hän ei ollut sitä tyyppiä, jota ei haitannut tehdä luvattomuuksia joista saattoi joutua ongelmiin. No, asian saisi selville vain yhdellä tavalla. Olin kehitellyt suunnitelmani melko valmiiksi, joten nyt pitäisi vain kertoa siitä sisaruksille. Ja sitten veljelleni, jos he suostuivat. laskelmieni mukaan saattaisimme tarvita lisää kissoja, mutten tiennyt ketä muuta kysyä. En luottanut edes Sulkatassuun tai Sähkötassuun, mutta heidät tunsin klaanista parhaiten. Paikansin Sähkötassun leiristä, ja huomasin myös Sulkatassun olevan hänen kanssaan. Hyvä. Nyt saisin molempien reaktiot samalla kertaa.
Lähdin astelemaan kissoja kohti, pitäen pääni ylhäällä niin kuin aina. Sähkötassu aisti tuloni ja kääntyi minua päin. Sulkatassu tervehti pienellä nyökkäyksellä. Istahdin heidän viereensä sen kummemmitta tervehdyksittä.
”Minulla on idea”, sanoin asian suoraan varmistettuani ensin, ettei kukaan ollut kuuloetäisyydellä. Katseeni kävi kummassakin kissassa, ennen kuin jatkoin. Pidin kasvoillani neutraalin ilmeen.
”Haluan saada tappajan kiinni. Olen miettinyt suunnitelmaa, ja uskon sen toimivan. Poistumiskiellon takia tappaja ei saa lähteä yksin, joten hänen täytyy ottaa mukaansa ainakin yksi tavallinen kissa. Jos hän aikoo murhata lisää kissoja, hänen täytyy siis joko tappaa toinen, tai hankkiutua hänestä eroon hetkeksi. Tämän vuoksi sanokaa heti, jos olette leirin ulkopuolella ja joku katoaa porukastanne edes hetkeksi. Epäilen kuitenkin, että tappaja operoi partioiden aikana kiinnijäämisriskin takia. Ennemminkin uskon, että hän haluaa livahtaa leiristä. Nopeutamme siis tarkkailuprosessia”, tarkkailin kissojen reaktioita.
”Miten nopeutamme sitä?” Sulkatassu kysyi paljastamatta ajatuksiaan suunnitelmasta. Fiksua. Hän halusi kuulla koko suunnitelman ensin.
”Viritämme ansan. Olen miettinyt sitä jonkin verran. Saatamme tarvita projektiin lisäkissoja. Tiputassu pystyy hankkimaan meille yrttejä peittämään hajumme, mutta minun pitää ensin kertoa hänelle suunnitelmasta, jos päätätte olla mukana”, lopetin puheen, ja käänsin vihreän katseeni kissakaksikkoon.
//Sulka? Sähkö?
//589 sanaa
