Minttutassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
”Miten koulutuksesi edistyy?” Pikkukaaos kysyi katsahtaen minun suuntaani meripihkaisilla silmillään, joissa tuikki aidonoloinen uteliaisuus. Nuoren naaras soturin mielipide uudesta varapäälliköstä oli mielestäni kovin lähellä omaani. En oikein tuntenut Henkäysvarjoa, mutta hän vaikutti ihan sopivalta tehtävään.
”No tahtoisinkin sanoa, että hyvin”, selitin hieman harmistuneesti päätäni pudistellen. Pikkukaaoksen vauhti hidastui äkkinäisesti ja tämän ilme oli huolestunut. Hän varmasti arvasikin, että se liittyi Jääviiltoon. He olivat melkein samaa ikäluokkaa ja luultavasti jakaneet pentutarhan yhdessä, jonka seurauksena Pikkukaaos oli saattanut kokea Jääviillon raivostuttavuuden.
”Kuinka niin?” Pikkukaaos kysyi ja heilautti häntäänsä kärsivällisesti. Kohautin lapojani.
”Hän vain järjestää taisteluharjoituksia toistensa perään, enkä edes osaa vielä vaania kunnolla. Ajattelin, että metsästyspartioon lähteminen olisi hyvä asia harjoituksen kannalta”, kerroin ja vilkaisin tassuihini. En halunnut valittaa, se ei kuulunut luontooni.
”Oletko yrittänyt puhua hänelle?” naaras naukui hieman turhautuneena ja silmät siristyen. Voisin lyödä vaikka vetoa, että hänelläkin oli jotakin Jääviiltoa vastaan. Kuin puskista Kylmäliekki osallistui keskusteluun takaamme.
”Ei hän hyväksy muiden ideoita. Hän suorittaa vain omaa kaavaansa, kannattaa tyytyä siihen.” Kylmäliekin ääni värisi hieman alistuneesti ja vilkaistessani taakse hänen kasvoillaan oli epämukava ilme. Kylmäliekki taisi olla Jääviillon orja. En pitänyt siitä. Kun olisin soturi ja Jääviillolla ei olisi enää oikeutta kaitsemiseeni antaisin hänelle kunnon läksytyksen. Sen aikaa kun hän oli mestarini hän oli vielä turvassa. Katseemme tummanruskeaturkkisen naaraan kohtasivat, jonka jälkeen jatkoin:
”Kylmäliekki on oikeassa. Hän ei välitä hiirenpapanoiden vertaa minun mielipiteistäni ja muutenkin ilkeilee minulle. Pitäisi varmaan käskeä isää sanomaan hänelle, että haluaisin myös saalistaa…”
Hetki lauseeni jälkeen puut alkoivat humista tuulessa korviahuumaavan kovasti ja se hetkeksi katkaisi keskustelumme. Tuulen laantuessa aukaisin vielä suuni.
”Mietin vain, että nyt kun olemme metsästyspartiossa, että haluaisitko opettaa minua?” Ääneni oli innokas ja kasvoillani loisti toiveikas hymy.
//Pikku?
275 sanaa
