Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin mennyt Lepakkotassun luo tylsyyksissäni ja melkein heti aloin katumaan sitä.
“Sinun täytyy tosiaan olla tylsistynyt, jos kerta kaikista kissoista tulit minun luokseni”, kolli naukui tuhahtaen. Huiskin häntääni levottomana yrittäen keksiä jotain.
“Leikitäään…” nau’uin pitkittäen viimeisiä tavuja.
“Hippaa! Sinä olet hippa ensin”, huudahdin ja lähdin juoksemaan karkuun. Käpälät sutien leirin maaperällä. Kuulin takanani Lepakkotassun käpälien tasaisen jyskytyksen ja sain siitä lisää puhtia jatkaa juoksemista. Adrenaliinin virratessa suonissani tunsin jopa sydämeni jyskeen korvissani ja kaikkialla.
“Lällällää! Olet hidas!” kiljahdin juostessani ja kurvatessani leirin toiselle puolelle päästyäni juoksemaan taas toiseen suuntaan karkuun mutta Lepakkotassu tömähtikin kylkeeni kaataen minut maahan. Ärähdin tuohtuneesti ja koitin rimpuilla kollin alta pois.
“Kuka on hidas? Kuka?!” Lepakkotassu naukui voitonriemuisena. Pettymykseni otti vallan ja aloin potkimaan ja koitin päästä pois.
“Päästäisitkö minut nyt pois?” ärisin harmistuneena siitä, että olin hävinnyt kollille. Olisin halunnut näyttää hänelle ja tehdä häneen vaikutuksen mutta se ei ollut onnistunut. Hän varmaan luuli nyt minun olevan heikko ja hidas.
//Lepa?
