Nuppujuova
Kirjoittaja: Woln
Heräsin. Käpäläni olivat inhottavasti jumissa. Murahdin itsekseni ja pakotin itseni ylös. Tummanruskea turkkini oli kovin takussa. En ollut ehtinyt sukia sitä moneen päivään. Nuolin turkkini sileäksi ja vilkuilin ympärilleni. Tassutin ulos. Huomasin ilman olevan jotenkin painostava. Tavallisesti aurinko oli jo noussut taivaalle. Myöskin ilmassa tuntui outo haju. Tassutin hieman lähemmäs muita sotureita. ”Mistä tämä johtuu?” kummastelin. ”Ai hei sinullekin.” Varjokarva vastasi. ”Ja, tämä johtuu siitä, että.. no, vaistoamme että kohta alkaa myrsky.” Huomasin Varjokarvan huomaavan katseeni pilkkeen. ”Eikä mikään pieni sadekuuro, vaan oikein iso rankka myrsky.” Varjokarva jatkoi ja vilkaisi pelokkaana taivaalle. ”Tuleeko tulipalo?” kysyin ja liikahdin hermostuneena. ”Emme tiedä.” Varjokarva vastasi. ”Tuskin.” Pelon aalto vyöryi ylitseni. Minua huimasi. En ollut ennen kokenut myrskyä. Totta kai elin sen tulvan aikaan, mutta myrsky? ”Älä pelkää, ei sinun tarvitse sitä voittaa.” Varjokarva rauhoitteli. Huokaisin. Onneksi minulla oli sellainen mestari kuin Varjokarva! Hän oli kuin perheenjäseneni, vaikka ei ollutkaan. Kävelin vain pelokkaana kohti aukiota. Sinä päivänä en päässyt partioon enkä saalistamaan. Tuntui jotenkin oudolta. ”Hei!” kuului pieni vinkaisu. Vilkaisin tassuihini. Pyörrepentu oli ilmestynyt sammalpallo hampaissaan viereeni. ”Hei.” ynähdin. ”Mikä hätänä?” Pyörrepentu kallisti päätään söpösti. En voinut muuta kuin hymyillä. ”Sellainen yksi juttu vaan.” sanoin ihan kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Pyörrepentu nyökkäsi ja katsoi silmiini. ”Sinähän olet jo melkein oppilas.” kehräsin. Pyörrepentu röyhisti rintaansa. ”Enää ehkä pari päivää että minusta tehdään oppilas!” hän huudahti. ”Sehän on kiva juttu.” sanoin. Ajatukseni palautuivat mestarin valintaan. Menisinköhän minä jonkun mestariksi? Tuskin Pyörrepennun, tai hänen veljensä, koska olin vasta nuori soturi. Olin kuitenkin ollut jo muutaman kuun soturina. Se oli hankalaa. Ei ollut mestaria opastamassa mitä piti tehdä. Olin hyvin, hyvin kiitollinen Varjokarvalle siitä, mitä hän oli tehny hyväkseni. ”Nuppujuova?” Pyörrepennun kysymys herätti minut ajatuksistani. ”Anteeksi, mitä?” pahoittelin ja yritin pitää ajatukseni kurissa. ”Keskeytinkö jotain?” Pyörrepentu kysyi ja näytti nolostuneelta. ”Et.” vastasin. Pyörrepentu vaikutti ilahtuvan. ”Voimmeko pelata sammalpallolla?” Pyörrepentu kysyi. ”Voimme.” vastasin. Oli mukavaa pelata sammalpallolla. Pyörrepentu ampaisi juoksuun. Sitten hän pamautti pallon ilmaan. Nappasin pallon sulavalla otteella ja viskasin sen takaisin. Pyörrepentu kipitti pallon perään. Hän nappasi pallon tassullaan ja heitti sen uudestaan minulle. Tällä kertaa minun oli hankala saada se kiinni. Hyppäsin ylös. Sammalpallo viuhahti ohitseni. Tömähdin maahan. Sammalpallo kimposi leirin seinästä suoraan päähäni. Loikkasin käpälilleni. Tajusin että olin kompastunut sammalpalloon.
”Pyörre?”
