Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalaman vatsa päästi pitkän, valittavan kurinan, kun hänen katseensa osui pulleaan lintuun, joka voin nökötti paikoillaan tuuheiden kuusenoksien alla suojassa. Se piti kamalaa mekkalaa, kun se yritti paniikissa päästä karkuun paikalle saapuneilta saalistajilta, mutta se muksahti nurin saman tien. Parka oli kai loukannut itsensä jotenkin eikä pystynyt siksi liikkumaan – harmi juttu sille, hyvä juttu nälkäisille kissoille.
Kuitenkin, kun Aaltosalama yritti päättää kärsivän siivekkään päivät, Sulkavirta syöksähti yllättäen hänen ja saaliin väliin. Raidallisen naaraan odottamaton ele sai hänet pysähtymään kuin seinään. Mitä ihmettä Sulkavirta puuhasi?
Viimein syy hänen ystävänsä kummalliselle käytökselle selvisi, kun tämä selitti jo edesmenneelle pentuetoverilleen tekemästä lupauksesta. Sinilintu oli ollut varsin erikoinen kissa, monella tapaa hyvin erilainen kuin muut. Aaltosalama muisteli kuulleensa joskus huhuja, ettei tämä ollut suostunut saalistamaan lintuja jostain syystä, mutta ei ollut pitänyt sitä totena. Lohduttomuus Sulkavirran kellertävän vihreässä katseessa sai hänet kuitenkin muuttamaan mieltään.
“Minä tajuan kyllä”, punaruskea naaras huokaisi lopulta ja pakotti nälkänsä väistymään syrjään toistaiseksi. Hän ei tahtonut ruveta tappelemaan parhaan ystävänsä kanssa yhden varpusen tähden. “Mutta kai sinä ymmärrät, ettei se tule selviytymään tuossa kunnossa kovin kauaa? Ennen pitkää joku toinen kissa tai peto nappaa sen ruoaksi tai se kuolee omia aikojaan nälkään ja kylmyyteen. Eikö olisi armollisempaa päästää sitä kärsimyksistään nyt, eikä antaa sen pitkittyä?”
//Sulka? 🙁
