Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Joukkueemme oli saanut päätöksen tehtyä. Olimme lähettäneet Mustikkatassun edustamaan joukkuettamme, sillä hän oli ilmeisesti paras kiipeilijä – tai niin oletin, kun Harakkatassukin oli mielellään lähettänyt Mustikkatassun matkaan.
Hopeaputous lähti saattamaan Mustikkatassua kilpailupaikalle ja me jouduimme jäämään tänne odottelemaan. Toivoin joukkueellemme menestystä ensimmäisestä lajista, mutten tiennyt kuinka hyvät Mustikkatassun taidot tosiaan olivat, sillä en ollut ollut kiipeilemässä tämän kanssa.
“Joten, mahdatko sinä tietää yhtään sen enempää näistä harjoituksista kuin minä?” Harakkatassu avasi keskustelun. En oikein tiennyt paljonko valkomusta kolli tiesi harjoituksista, mutta oletin tietäväni suurin piirtein saman verran. Oppilaiden keskuudessa levinneet juorut olivat ehkä oppilaiden varmin tietolähde, eikä niidenkään todenmukaisuus ollut varmaa.
Oli hyvä, että joukkueeni oli saanut klaanin vanhimman oppilaan. Hänellä olisi kaikista suurin määrä koulutusta ajallisesti ja uskoin sen jo sanovan jotain. Tuntui oudolta olla ryhmämme nuorin oppilas, vaikken kuitenkaan ollut kuin muutaman päivän Mustikkatassua nuorempi.
”Uskon, että en. En juuri tiedä sen enempää, mitä tässä on nyt tullut varmaksi”, naukaisin ja vilkaisin kissan hopeanharmaisiin silmiin, joiden katse oli älykäs. Harakkatassu vaikutti ihan kelpo kissalta, mutta en jotenkin ollut puhe tuulella sillä hetkellä. Ajatus Mustikkatassun tällä hetkellä tapahtuvasta kilpailemisesta halusi vallata mieleni jatkuvasti, eikä antanut tilaa oikein muulle. Toivoin vain, että harjoitukset sisältäisivät jotakin taisteluun liittyvää, sillä olin siinä vahvimmillani.
Keskustelu taukosi kun uppouduin ajatuksiini. Mietin harjoituksia ja niiden voittamisen mahtavuutta. Se tekisi varmasti vanhempani ylpeäksi. Suupieleni nousivat ylöspäin tätä ajatellessani. En huomannut ajan kulua ollessani ajatusteni seassa, sillä pian huomasin jo Mustikkatassun ja muiden kilpailijoiden sekä heidän mestareidensa saapuvan. Vilkaisin Harakkatassua vaistomaisesti ja sanoin:
”Mitenköhän hänelle meni?” Kolli siristi silmiään mietteliäästi ja tarkasteli saapuvaa Mustikkatassua arvioiden katseellaan tämän eleitä.
”Kohta kuullaan”, tämä tokaisi ja nousi ylös, jotta voisi tassuttaa muutaman askeleen lähemmäs. Nousin itsekin ylös tehden saman tarkastelun Mustikkatassulle, kuin Harakkatassu oli tehnyt aikaisemmin. Hänen kasvoillaan oli hermostunut sävy. Sitä ei aina välttämättä voinut yhdistää huonoon sijoitukseen, mutten usko kuitenkaan hänen päässeen ensimmäiselle sijallekaan. Olin melko varma, että silloin hänen kasvonsa olisivat loistaneet kirkkaina ylpeydestä. Siniharmaan oppilaan huomatessa meidät hän tuntui hieman hätkähtävän. Hän kuitenkin jatkoi samaa vauhtia luoksemme.
”Miten meni?” kysyin ja kohotin kulmiani kiinnostuneena. Mustikkatassu luimisti korviaan ja hänen katseensa harhaili.
”Tulin viimeiseksi”, kolli sanoi hiljaisella äänellään. En oikein tiennyt miten tuohon pitäisi reagoida, joten päädyin vain nyökkäämään. En halunnut sanoa, ettei se haittaisi, sillä se kyllä kiusasi minua. Olimme huonoimmalla sijoituksella joukkueena, mutta onneksemme lajeja olisi vielä edessä. En tiedä kuinka monta, mutta sen verran, että meillä olisi tilaisuus parantaa sijoitusta.
Hopeaputous huomasi kilpailun tuloksen jo tulleen selville, joten hän tyytyi kohtaloonsa olla ilmoittamatta sitä joukkueellemme. Hopeanvalkoinen kolli kääntyi kuitenkin Henkäysvarjon puoleen ilmoittaen, miten kilpailussa oli käynyt. Sen jälkeen Henkäysvarjo tassutti muutaman askeleen meitä lähemmäs.
”Seuraavaksi vuorossa on pesänrakennus. Emme palaa leiriin yöksi, vaan teidän tulee nukkua rakentamassanne pesässä. Pesän arviointiin vaikuttavat: vedenpitävyys, kestävyys sekä koko. Onko kysyttävää?” Henkäysvarjo selitti. Kun kaikki meistä oli pudistanut päätään, mestarit sanoivat vielä muutaman sanan, jonka jälkeen lähettivät meidät suorittamaan tehtäväämme.
Käännyin joukkueeni puoleen.
”Aloitetaan ensin etsimällä yhdessä sopiva pesäpaikka, ellei parempia ehdotuksia ole” ehdotin ottaen vaistomaiseksi ohjaksista kiinni. Olin johtajaluonne, jonka takia se tuntui niin luonnolliselta, en kuitenkaan halunnut esiintyä ylitse ampuvana pomottajana. Kyllä minun aikani johtajana vielä joskus tulisi.
Oppilaat suostuivat ehdotukseeni ja päätimme hajaantua. Jokainen meistä lähti vähän eri suuntaan ja sovimme, että jos joku löytäisi jotain kelvollista, tulisi ilmoittaa muille. Lähdin tarkkaavaisena tutkimaan maastoa hyvien pesän teko paikkojen varalta. Kauaa minun ei tarvinnut etsiä, kun kuulin Harakkatassun äänen jostain vähän kauempaa:
”Taisin löytää jotain.” Lähdin harppomaan kohti Harakkatassun tuoksua ja pian löysin itseni pieneltä aukiolta, jossa oli kaksi kiveä. Mustikkatassun saavuttua aukiolle Harakkatassu osoitti koloa kivien välissä.
”Tämä vaikuttaa lupaavalta”, kolli naukaisi ja vilkaisi minuun ja Mustikkatassuun, kuin miettien mitä me olimme mieltä. Nyökkäsin ja tassutin kolon suuaukolle. Kolo oli tilava ja tukevan näköinen. Katossa näkyi muutama rako kivien välissä, jotka tulisi peittää, että pesä olisi vedenpitävä. Kolo oli suuri ja se majoittaisi monta kissaa. Henkäysvarjo oli sanonut koon vaikuttavan, mutta haittaisiko jos pesä olisi suurempi, kuin tarve olisi? Eikö suurempi ollut usein parempi. Siirsin ajatuksen taka-alalle, vaikka minua hieman häiritsikin mahdollisesti tapahtuva virhe. Meidän ei kuitenkaan pitäisi tuhlata aikaamme uuden etsimiseen, kun tämäkin oli kelvollinen. Ja kuka tiesi, löytäisimmekö edes parempaa?
”Loistavaa”, naukaisin katsahtaen Harakkatassuun tyytyväisenä. Mustikkatassu piti myös Harakkatassun löytöä hyvänä.
”Nyt meidän täytyisi vielä löytää jotain, millä suojata pesä vedeltä. Kivien päälle voisi asetella jonkinlaisia lehtiä tai oksia”, siniharmaa oppilas ehdotti ujosti. Mustikkatassun ehdotus kuulosti järkevältä ja myönnyin ideaan. Harakkatassu nyökkäsi Mustikkatassulle viestien, että hänen ideansa oli hänenkin mielestään toteuttamisen arvoinen.
”Jonkun pitäisi ehkä jäädä vartioimaan löytämäämme paikkaa, ettei mikään muu joukkue vie paikkaamme. Kaksi meistä voi mennä etsimään pesänrakennustarpeita”, ehdotin toista korvaani heilauttaen.
”Minä voin jäädä vartioimaan”, Mustikkatassu tarjoutui ja niinpä jätimme Harakkatassun löytämän pesäpaikan siniharmaan kollin hellään huomaan.
//Harakka? Sori kuin tönkkö teksti :d
767 sanaa (KP-BOOSTI)
