Pihkatassu
Kirjoittaja: Nagini
Pihkatassu oli hieman hämmentynyt Mahlatassun sanojen jälkeen. Miksi Karhutassu oikein vihasi Lauhapentua? Hänhän oli ollut niin mukava Pihkatassulle kollin ollessa pentu. Ehkä kyse oli kuitenkin sisarusten verisiteestä – Karhutassu saattoi olla katkera siitä, että Lauhapennun molemmat vanhemmat olivat vielä elossa. Tai ehkä Karhutassusta tuntui, että Ruostekukka rakasti vain Lauhapentua. Pihkatassulla ei ollut sisaruksia, joten hän ei tiennyt miltä oikein tuntui, kun oli sisaruksia. Hänestä olisi ollut mukavaa jakaa pentu- ja oppilasaikansa sisarusten kanssa.
Oranssinruskean kollin ajatukset keskeytyivät, kun Henkäysvarjo pysäytti partion. Soturi nyökkäsi muille merkiksi hajaantua. Pihkatassu naukaisi nopeat heiheit Mahlatassulle, joka heilautti häntäänsä hyvästeiksi. Kolli lähti etsimään riistaa Minttuvarjon seuratessa oppilastaan sivusilmällä.
Pihkatassu ravisteli nopeasti turkkinsa ja lähti sitten liikkumaan eteenpäin suu raollaan. Muut partion kissat olivat jo hajaantuneet etsimään saalista, ja Pihkatassun ainoa vaihtoehto lähteä etenemään oli kohti ukkospolkua. Oppilaan askeleet olivat lyhyitä ja varovaisia, sillä hän ei halunnut säikäyttää mahdollista riistaa piiloon. Ilmassa leijui kevyt hajujälki, joka tuntui ikään kuin oravan hajujäljeltä. Pihkatassun korvat höristyivät entisestään, kun hän lähti seuraamaan jälkeä innoissaan. Hän ei tunnistanut hajua, sillä se ei ainakaan ollut orava, hiiri tai mikään lintu. Toisaalta haju ei myöskään ollut yhtä pistävä ja voimakas, kuten ketun tai muun petoeläimen haju. Siksi Pihkatassu uskalsi lähteä seuraamaan jälkeä, joka kulki kohti ukkospolkua.
Kollin askeleet kahisivat ruohikossa, joka vietti hieman alaspäin. Siellä täällä näkyi kiviä ja muutama nuori puu, joiden latvat kallistuivat hieman tuulen voimasta. Pihkatassukin tunsi sen turkillaan tassutellessaan eteenpäin. Ilma alkoi muuttua raskaammaksi, kun ukkospolun katku leijaili oppilaan nenään. Sen tahmea musta pinta kiilsi jo edessäpäin. Hirviöitä ei kuitenkaan liikkunut, vaan polku oli haiseva ja autio. Kuolonklaanin rajamerkit tulisivat kohta vastaan, eikä Pihkatassu voisi kulkea enää kovin paljon pidemmälle etsiessään saalista.
Juuri silloin kollin meripihkanvärisiin silmiin tarttui kuitenkin liikettä. Hän pysähtyi ja kyyristyi lähelle maata. Muutaman ketunmitan päässä hänestä ruohikolla kyhjötti ruskeaturkkinen otus. Se oli melkein kissankokoinen eläin, jolla oli pitkät korvat ja vaalea pörröhäntä. Eläimen takajalat olivat pitkät ja vahvat – täydelliset loikkimiseen. Pihkatassu tajusi, että kyseessä oli jänis. Koskaan ennen kolli ei ollut nähnyt jäniksiä Kuolonklaanin reviirillä. Henkäysvarjo oli kyllä kertonut niistä, mutta ikinä aiemmin oppilas ei ollut itse törmännyt sellaiseen.
Tassunpohjat innostuksesta kihelmöiden Pihkatassu lähti liikkumaan hyvin hitaasti eteenpäin. Kolli muisti Henkäysvarjon kertoneen, että jänikset olivat todella nopeita. Ne pystyivät loikkaamaan muutamalla loikalla monen ketunmitan päähän. Henkäysvarjo oli myös kertonut Tuuliklaanista, muinaisesta klaanista, joka oli asunut vuodenaikoja sitten Kuolonklaanin kanssa Nelipuilla. Tuuliklaani oli ollut tunnettu pitkäjalkaisista kissoistaan, jotka nappasivat jäniksiä avarilla nummilla. Pihkatassullakin oli pitkät jalat ja hän oli hyvin nopea, mikä tarkoitti, että ehkä hän voisi jopa saada jäniksen kiinni. Kolli pystyi jo kuvittelemaan Henkäysvarjon ilmeen, kun hän raahaisi ruskeaturkkista otusta muiden luo. Siitä riittäisi syötävää monelle kissalle.
Pihkatassu mittaili matkaa hänen ja jäniksen välillä. Se ei ollut pitkä, mutta jänis liikkui koko ajan laiskoja loikkia poispäin etsiessään syötävää maasta. Lisäksi se oli jo hyvin lähellä Kuolonklaanin rajaa. Hajumerkit tuntuivat hyvin vahvoina Pihkatassun nenässä, sillä rajapartio oli käynyt vahvistamassa merkit aurinkohuipun aikaan. Rajan toisella puolella häämötti ukkospolku. Sen pistävä haju alkoi jo poltella Pihkatassun nenää, mutta hän yritti sivuuttaa sen hiipiessään kohti jänistä. Ainakin ukkospolku oli tyhjä hirviöistä, jotka toivat mukanaan vielä pahemman hajun ja korvat lukitsevan mylvinnän.
Pihkatassu otti askeleen lähemmäs jänistä, joka oli vihdoin pysähtynyt kokonaan paikoilleen. Sen häntä värisi, kun se söi maasta jotain. Kolli yritti pitää häntänsä mahdollisimman paikoillaan ja kehonsa vakaana, kun hän harkitsi loikkaavansa. Ennen kuin Pihkatassu ehti tehdä mitään, kaukaisuudesta kuului matala murina, joka voimistui hyvin nopeasti. Kolli käänsi päänsä äänen suuntaan ja näki valkoisen hirviön kiitävän mustaa polkukua pitkin kohti häntä. Pihkatassu tunsi karvojensa nousevan pystyyn ja sydämensä sykkeen kiihtyvän, kun hän katsoi kauhusta kankeana, miten hirviö lähestyi hyvin nopeasti. Hänen täytyi kuitenkin vain odottaa paikoillaan sen menevän ohitse, sillä hän tiesi, että hirviöt eivät poikenneet polulta. Samalla hän toivoi myös jäniksen pysyvän paikoillaan.
Korvia huumaava mylvintä pakotti Pihkatassun sulkemaan silmänsä ja painamaan kehonsa maata vasten. Hänen kehonsa tärisi, kun valtava hirviö huristi ohi. Kolli avasi silmänsä, kun pahin hajupilvi ja ääni oli mennyt hirviön mukana ohitse. Hän räpytteli ilmaan noussutta pölyä silmistään, ja kiinnitti katseensa taas jänikseen. Hirviön ohittaessa heidät se oli Pihkatassun onneksi pysynyt kauhusta kankeana paikoillaan. Se oli kuitenkin huomannut hirviön ansiosta Pihkatassun. Nyt sen mustat nappisilmät tuijottivat oppilasta. Vaistomaisesti Pihkatassu ponkaisi takajaloillaan maasta vauhtia ja loikkasi kohti jänistä. Sen refleksit olivat kuitenkin olleet hieman nopeammat, sillä se oli jo kääntynyt kohti ukkospolkua ja lähtenyt kiitämään sitä kohti. Pihkatassun meripihkanväriset silmät olivat kiinnittyneet vaaleaan pörröhäntään, kun hän juoksi eläimen perään. Veri kohisi hänen korvissaan – se kuulosti kuin kaukaiselta hirviön mylvinnältä, joka voimistui askel askeleelta.
Pihkatassu hädin tuskin huomasi ylittäneensä Kuolonklaanin hajumerkit, kun hän keskittyi saamaan jalkoihinsa lisää vauhtia. Jäniksen vauhti oli kuitenkin todella nopea. Ukkospolun musta pinta oli enää vain muutaman ketunmitan päässä.
“Pihkatassu!” Veren pauhu jylisi kollin korvissa, eikä kolli ollut varma huusiko joku hänen nimeään. Hän oli liian keskittynyt nappaamaan jänistä voidakseen pysähtyä. Kun Pihkatassun tassut osuivat ukkospolun tahmeaan pintaan, hän loikkasi. Kynnet esillä oppilas laskeutui jäniksen niskaan, ja hän tömähti kovalle pinnalle niin että keuhkot tyhjenivät ilmasta. Jänis roikkui sätkien hänen käpälissään, ja Pihkatassu kumartui puremaan sen niskat poikki, vaikka hänestä tuntui ettei pystynyt liikkumaan iskun voimasta. Kollin nenä oli täynnä ukkospolun katkua ja hänen korvissaan kohisi edelleen. Hän yritti haukkoa henkeä, mutta ukkospolun tahmentama ilma sai hänet yskimään. Pelko ja ahdistus alkoivat repiä Pihkatassun turkkia, sillä hänen rintaansa puristi eikä hän päässyt seisomaan. Hänen päänsä oli tyhjä kaikista ajatuksista. Ainoa ajatus, mikä tykytti kollin ohimossa oli se, että hänen täytyi päästä pois. Ukkospolku tuntui polttavan häntä ja sekoittavan hänen päänsä kokonaan.
“Pihkatassu!” Huuto sai Pihkatassun vetämään henkeä entistä voimakkaammin. Puristus rinnassa tuntui heltyvän, vaikka edelleen hänen kaikki aistinsa olivat täynnä ukkospolun katkua ja sitä huumaavaa melua, joka tuntui kasvavan hetki hetkeltä. Kollin korvat olivat lukossa, eikä hän kuullut kuin mylvintää. Hän kuitenkin käänsi katseensa äänen suuntaan. Minttuvarjo juoksi kohti Pihkatassua vaaleanruskeat silmät palaen. Hänen katseensa oli täynnä hätää ja pelkoa, mutta myös päättäväisyyttä. Soturin tassujen koskettaessa ukkospolun pintaa, hän huusi:
“Pihkatassu, varo!” Pihkatassu kuuli huudon vain heikosti, sillä melu yltyi entisestään. Minttuvarjon suu avautui uudestaan huutoon, mutta Pihkatassu ei enää kuullut mitä hän sanoi. Naaras heittäytyi kohti kollia juuri, kun Pihkatassun silmiin osui valtava hirviö, joka oli vain muutaman ketunmitan päässä heistä. Valtava mylvintä ja ukkospolun katku sekoittuivat yhdeksi Pihkatassun päässä, kun Minttuvarjon keho paiskautui häntä vasten. Hänen päänsä osui ukkospolun kovaan pintaan ja kaikki muuttui mustaksi.
// Mahla?
// 1037 sanaa
