Rosmariinipentu
Kirjoittaja: Saaga
Niiskaisin nenääni arvostelevasti, kun Lepakkopentu kysyi minua leikkiseurakseen. En toisaalta tahtoisi leikkiä sellaisen kissan kanssa, joka oli ollut minulle ja vielä siskollenikin. Emo oli kyllä sanonut, että kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen ja minullakin oli tylsää.
“No kai se käy”, sanoin ärsyyntyneenä.
“Mutta älä erehdy luulemaan, että minäkään pidän sinusta tai sinun seurastasi”, lisäsin tuhahtaen päälle hieman liioittelevasti.
”Ja sinun on turha luullakkaan että minäkään nauttisin seurastasi lainkaan”, Lepakkopentu vastasi yhtä piikittelevästi, kuin olin arvannutkin. Käänsin kuitenkin huomioni leikkimiseen enkä jatkanut riidan haastamista vaikka olisi tehnyt mieli. Etsin katseellani jotain jolla leikkiä. Kun en löytänyt mitään, päätin kysyä kollin mielipidettä.
“Mitä me sitten aletaan? Sammalpalloa vai piilosta?” kysyin saaden itseni vain juuri ja juuri hillittyä vastaamasta toisen pennun piikittelyyn. Jätin tahallaan taiteluleikin pois ehdotuksista, sillä en halunnut taistella tuota kollia vastaan, jonka kielestäkin löytyi takuulla enemmän piikkejä kuin siilin selästä. Pelkäsin, etten pärjäisi Lepakkopennulle ja saisin kunnon nöyryytyksen. Vaikka olinkin isompi kokoinen en luottanut omiin taitoihini tarpeeksi.
//Lepa?
