Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Ensimmäinen laji oli suoritettu ja seuraavana vuorossa oli pesänrakennus. Raparperitassu oli palannut luoksemme Tuhkajuovan kanssa, ja naarassoturi oli ilmoittanut Raparperitassun tulleen ensimmäiseksi. Mahtava aloitus harjoituksille joukkueemme osalta, vaikka Raparperitassu olikin se ainut, joka oli tässä lajissa jotain tehnyt. Oli ollut hyvä, että oppilas oli ilmoittanut kiipeilevänsä, sillä hän selvästi tiesi oman taitotasonsa. Ainakin naaras oli hyvä kiipeilemisestä, muista taidoista ei sitten ollutkaan tietoa.
Tuntui hieman oudolta, että tulisin viettämään yön leirin ulkopuolella ja vielä sellaisten kissojen kanssa, joita en edes kunnolla tuntenut. Meidän kuului rakentaa pesä itsenäisesti, ja Tuhkajuova ja Pimentovarjo annettuaan hieman ohjeistusta, siirtyivät selvästi sivummalle ilmeisesti tarkkailemaan toimiamme. Käännyin puhtaanvalkoisen ja mustaoranssin oppilaan puoleen.
”Etsitään ensin tarpeeksi hyvä paikka”, Lintutassu sanoi heti ensimmäiseksi ja alkoi vilkuilemaan ympärilleen. En kiinnittänyt huomiota sanoiko toinen oppilaista jotain, sillä olin kiinnittänyt kaiken huomioni hyvän pesäpaikan löytämiseen.
”Kävisikö tuo?” hetken kuluttua puhtaanvalkea naaras osoitti hännällään puun juurakkoa ja kipitti lähemmäs sitä. Se näytti ihan oivalliselta kauempaa. Lähemmäksi päästyä sen ahtauden havaitsi paremmin, ja ilmeisesti Lintutassu huomasi saman itsekin.
”Se on liian ahdas useammalle kissalle”, tuhahdin toiselle oppilaalle ja kohtasin samalla naaraan kurtistuneet kulmat. Tietenkin tiesin sanojeni olleen lähes turhia, mutta jostain syystä halusin päästää ne ulos suustani. Ajatellessani vielä Lintutassun ehdotuksen tilan ahtautta, Raparperitassu kutsui meitä jonkin matkan päässä luokseen. Ilmeisesti naaras oli jatkanut lähiympäristön tutkimista, ja kaikesta päätellen myös löytänyt jotain.
”Tämä pensas sopisi pesäksi. Jos taitamme vähän oksia, sen pitäisi olla tarpeeksi tilava meille kaikille”, mustaoranssi naaras kertoi tyynesti pitäen katseensa edessä olevassa pensaassa. Tyydyin nyökkäämään. Raparperitassu oli kyllä oiva lisä joukkueeseen, sen hän oli jo kahteen otteeseen todistanut.
”Jos sinä hoidat oksat, me voimme Lintutassun kanssa etsiä materiaaleja aukkojen täyttämiseen”, naaras ilmoitti siirtäen kirkkaanoranssin katseensa minuun. Tuhahdin Raparperitassulle, sillä oppilaalla oli selvä mielipide asiasta ja varmasti hän myös halusi homman hoituvan sen mukaan. Tietenkin oli hyvä, että edes jollain oli joku idea, mutta muiden ohjaaminen ärsytti minua. Lintutassulle järjestely näytti kyllä kelpaavan. Kaksi naarasoppilasta katosi etsimään ties mitä keppejä ja muuta tarpeellista, jolla saisi pensaan aukkokohdat täytettyä. Keli oli tällä hetkellä suotuisa, mutta meidän pitäisi varautua kaikkeen. Pensaasta täytyisi myös saada hieman tiiviimpi, ettei tuuli pääsisi sen tämän hetkisistä raoista sisälle. Ennen kuin aloitin hommani vilkaisin kahden soturin suuntaan, jotka keskustelivat sivummalla. En osannut lukea näin kaukaa heidän ilmeitään, mutta toivoin, että valinta pesän paikasta oli oikea. Työnnyin pensaan alle, jossa oli enemmän tilaa. Käytin ajan siihen, että kaivoin maata saadakseni pesästä korkeamman sekä katkoin sisäpuolelta edessä olevia oksia. Jotkin oksat oli vaikea katkoa ja jouduin välillä käyttämään hampaitani apuna. Pian pensas näyttikin jo enemmän pesältä, sillä ainakin se oli tilavampi. Mahtuisimme sinne kaikki hyvin. Ulkopuolelta alkoi kuulumaan askelia, joten oletin kaksikon palanneen etsintäreissultaan. Sujahdin ulos pesästä.
”Sisällä on lähes valmista”, ilmoitin toisille. Raparperitassu alkoi tekemään pensaasta tiiviimpää Lintutassun kanssa. Itse en enää jaksanut kuunnella oppilaan ohjeita, joten tein pesän seinämästä sellaisen, minkälainen varmasti pitäisi tuulen ja kosteuden ulkopuolella.
Valmistelimme pesää vauhdilla ja loppua kohden aloimme ehkä rakentamaan pesää paremmin yhdessä. Minua ei niinkään kiinnostanut, millä hengellä saisimme pesän valmiiksi, kunhan vain saisimme. Aika kului kuitenkin odotettua nopeammin ja pian aika alkoi loppumaan. Astelin katsomaan pesää hieman etäämmältä ja olin melko tyytyväinen siihen, mitä olimme saaneet aikaan. Toivoin, että olimme muistaneet ottaa kaiken huomioon. Raparperitassu tuli ulos pesästä myös katsomaan tuotostamme Lintutassun vielä viimeistellessä seinämää. No, ainakin yritimme.
// 538 sanaa (kp-boosti)
