Harakkatassu
Kirjoittaja: Saaga
Jännityin, kun Hiljaisuusvarjo kutsui minua luokseen. Hän oli Aamuraidan seurassa leirin laidalla. Hymyilin väkinäistä hymyä, sillä minusta tuntui, että molemmat vanhempani huomasivat haavan korvassani ja arvostelivat minua katseillaan.
“Harakkatassu! Kuinka voit, poika?” Hiljaisuusvarjo kysyi ilahtuneen oloisena. Huiskaisin häntääni ja kohautin lapojani mahdollisimman rennosti.
“Hyvin. Kuinka te?” kysyin ja hymyilin takaisin isälle.
“Minulla menee mukavasti”, Aamuraita vastasi hymyillen. Hän vaikutti liian tietäväiseltä minun makuuni ja halusin lähteä. Höpöttelimme höpöttelyjämme kunnes pääsin livahtamaan pois nälän verukkeella. Ehkä haava parantuisi eikä kukaan koskaan kysyisikään mitään.
Loiskevarjon sanojen johdosta luulin, ettei minua oltu nimittämässä vielä, mutta ihmetyksekseni nimitykseni tulikin jo todella pian vastaan. Seisoin kaikkien edessä, sain nimekseni Harakkahaave ja astuin vanhempieni luokse ensimmäistä kertaa soturina. Minusta tuntui hieman ihmeelliselle, mutta hyvälle. Olin päässyt irti Loiskevarjosta. Minun ei tarvitsisi enää kestää hänen rumia sanojaan ja haukkuja juuristani. Eihän kissa itse päättänyt mihin perheeseen syntyi. Lummetassusta tuli Lummelempi. Nimi oli ihana ja onnittelin siskoa heti, kun hän tuli takaisin luokseni. Aamuraita pinkaisi Lummelempin luokse vuodattamaan samaa onnittelu- ja nuolaisutulvaansa siskolle, josta olin saanut äsken itsekin osani.
“Onnea”, Hiljaisuusvarjo naukui. Katsoin isää ja hymyilin ylpeänä.
“Kiitos”, sanoin ja puskin toista.
//Hilju plis?
