Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
“En minäkään lähde, tai ainakaan ei ole sanottu, että lähtisin mukaan. Ei sillä että minua haittaisi. En halua tavata yhtäkään niistä ketunmielisistä Eloklaanilaisista ellen saa upottaa heihin kynsiäni. Haluan tehdä heistä itselleni raapimapuun, kun pääsen heidän lähelleen, joten en usko, että olisi järkeä edes ottaa minua mukaan. Ei minua muutenkaan edes kiinnosta miten heillä menee. He aina esittävät muutenkin, että elämä on vain kukkia ja sateenkaaria”, Lepakkohuuto kertoi. Kohautin lapojani. En itsekään mitenkään mielinyt kokoontumiseen menoa. Ehkä parempi vain etten minäkään joutunut menemään, sillä olisin varmaan repinyt jonkun korvat irti.
“Niin. En tajua mikä tarkoitus esimerkiksi uimaan opettelulla. He ovat täysiä hiirenaivoja”, sanoin yhtyen Eloklaanin mollaamiseen. Lepakkohuuto tuhahti hyväksyen. Haukkasin viimeisen palani variksesta ja nielaisin nopeasti. Lepakkohuuto pesi etukäpäläänsä. Aloin pestä rintaani pitkillä kielen vedoilla. Mietin hetken, miten Lepakkohuuto näki minut. Näytinköhän hänestä rumalta vai ihaliko hän jotain piirteitäni? Miksi edes mietin sellaista? Hän oli *ystäväni*.
“Syö toki viimeinen pala. Eikö varis ollutkin lempiruokaasi?” kehotin, kun näin Lepakkohuudon katselevan varista. Hän vilkaisi minuun mutta käänsi katseensa heti, kun näki minun katsovan takaisin. Käänsin itsekin katseeni pois ja jatkoin rintani sukimista.
//Lepa?
