Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkatassu oli ollut vähällä ratketa riemusta, kun hän oli kuullut nimensä kokoontumiseen lähtijöiden joukossa. Naaras ei malttanut odottaa, että hän pääsisi tapaamaan eloklaanilaisia. Punatähti oli ankarasti kieltänyt vihollisklaanin jäsenien kanssa ystävystymisen, ja Tuhkajuova oli ottanut asiakseen muistuttaa asiasta heitä vielä matkalla kokoontumiseen. Sulkatassua ärsytti, ettei hänen emonsa luottanut häneen pätkän vertaa. Tuhkajuova välitti vain siitä, millainen maine hänellä tai hänen pennuillaan oli. Harmaanruskea raidallinen naaras tiesi, että Sähkötassu tahtoisi ehdottomasti noudattaa päällikön käskyjä, joten Sulkatassukin tyytyi siihen.
Kokoontumispaikka sijaitsi Hehkulammen kupeessa olevalla Kivikukkulalla. Eloklaani oli myöhässä, ja kuolonklaanilaiset eivät pitäneet siitä. Sulkatassua se ei haitannut, sillä hän oli ehtinyt hyvin katsella ympärilleen ennen toisen klaanin saapumista. Siitä eteenpäin hän keskittyi vain eloklaanilaisten tarkkailuun.
Ensimmäinen asia, jonka oppilas huomasi eloklaanilaisista, oli heidän ystävälliset piirteensä. Kenenkään kasvoilla ei ollut tuimaa ilmettä, joka vähintäänkin joka toisen kuolonklaanilaisen naamalta nyt löytyi.
Kun päälliköt olivat kertoneet klaanien kuulumiset, he antoivat luvan keskustella hetken toisen klaanin jäsenten kanssa. Sulkatassu näki tilaisuutensa tulleen, joten hän käännähti veljensä puoleen.
”Mennään Sähkötassu!” naaras naukui vaatien. Veli ei epäröinyt, vaan seurasi sisartaan Kivikukkulan laen halki. Raidallinen naaras ei huomannut, että Sähkötassu ei aivan pysynyt hänen perässään. Viimein kun Sulkatassu pysähtyi, hän kuuli Sähkötassun lähestyvät askeleet takaansa.
Sulkatassu oli naulinnut katseensa yksinäisen oloiseen eloklaanilaiseen. Kollilla oli tummanruskea turkki, jota koristi entistä tummempi tabbykuvio. Kissa käänsi jäänsinisen katseensa kohti kuolonklaanilaisoppilaita. Sulkatassu arveli, että kissa oli suurin piirtein heidän ikäisensä, kenties jo soturi.
”Hei. Minä olen Hiilihammas, hauska tutustua. Keitä te olette?” kolli kysyi hymyillen. Sulkatassu huomasi, että kollin hymy tuskin oli aito. Pelottiko sitä raasua? Sulkatassu loihti kasvoilleen aitoakin aidomman hymyn, ja nyökkäsi kohteliaasti eloklaanilaiselle.
”Minä olen Sulkatassu, ja tässä on veljeni Sähkötassu. Mekin olisimme kyllä jo sotureita, mutta kävimme-”, Sähkötassu heilautti häntänsä sisarensa kuonon eteen ja hiljensi tämän. Sulkatassu katsoi tuimasti veljeään, jonka ankara ilme kertoi, ettei asiasta olisi hyvä mainita. Sulkatassu myöntyi ja pyöräytti silmiään.
”Niin, veljeni ei osaa pitää tuota häntäänsä oikein kurissa. Olisimme sotureita, mutta vietimme viheryskän kourissa parantajan pesällä pitkään oppilasaikamme alussa, joten nimityksemme viivästyi”, Sulkatassu valehteli etevästi ja vilkaisi Sähkötassua, joka näytti tyytyväisemmältä.
”Kuulostaa ikävältä”, Hiilihampaaksi esittäytynyt nuori kolli lausahti. Kolmikon ylle laskeutui hiljaisuus, ja Sulkatassu mietti kuumeisesti puheenaiheita.
”Millaista Eloklaanissa on? Osaako jokainen kissa uida jo? Osaatko sinä uida? Minä osaan, ja emoni sanoi että olen luonnostaan lahjakkaampi uimari mitä veljeni on”, Sulkatassu virnisti ja vilkaisi Sähkötassua. Ei naaras ollut mitenkään erityisen kilpailuhaluinen, mutta hän tahtoi näyttää eloklaanilaiskollille, ettei ollut mikään ihan turha kissa. Todellisuudessa Sulkatassu osasi vain uimisen perusteet, eikä hän ollut päässyt vielä kertaakaan Hehkulammelle uimaan. Sitä tämän Hiilihampaan ei kuitenkaan tarvitsisi tietää.
//Sähkö tai Hiili?
// 420 sanaa
