Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Nousin hiljaa ylös. Olin aivan jäykkänä kun olin istunut kokoyön katselemassa pentuja. Venyttelin hieman pienessä tilassa ja kävelin sitten ulos hämärstä pentutarhasta. Olin ollut sisällä hirveän kauan ja ulkoilma tuntui kirpeältä turkillani. Juuri nousseen auringon säteet häikäisivät silmiäni ja minulla meni hetki tottua siihen mutta heti kun silmäni olivat totutelleet kirkkaaseen valoon hyppelin kohti tuoresaaliiden kasaa. Poimin kaksi hiirtä ja hain sitten Hehkuaskeleen pesän edestä hieman sammalta. Kastelin sammalen veteen ja asettelin sen leuakani alle. Nostin hiiret niiden hännistä ja vein ne pentutarhalle. Asettelin sammalet Orvokkisydämen eteen niin että ne eivät kastelleet hänen makuualusiaan. Kuningatar alkoi juoda vettä janoisena. “Tässä,” sanoin hilpeästi ja työnsin hiiret häntä kohti. Orvokkisydän oli saanut juotua ja alkoi syömään hiiriään. Minullekin tuli vesi kielelle mutta pidin suuni kiinni ja käperryin kerälle pentutarhan seinän vierelle. Asettelin pääni käpälilleni ja tuhahdin kun tomua laskeutui nenälleni. Katselin pikkuisia pentuja haaveilevasti. “Kiitos Lumikkoviiksi, olet todellinen ystävä,” Orvokkisydän sanoi hymyillen. “Se on vähintä mitä voin tehdä ollakseni avuksi,” sanoin vähättelevästi.
// Orvokkinen?
