Särötassu
Kirjoittaja: Saaga
Veri kiehahti suonissani, kun Tuiskutassu läimäytti minua korvalle.
“Petturi”, ärähdin hiljaa ja läimäytin sisartani naamaan kynnet esillä. Kurkustani kumpusi syvää murinaa. Jos Tuiskutassu kerran oli tuota mieltä ja vielä valmis läimäyttämään minua, hän oli täysi petturi eikä todellakaan ansainnut minua veljekseen. Läimäisin vielä uudelleen tassullani kynnet esillä naarasta mutta hän väisti. Loikkasin hänen päälleen täysin vihan vallassa ja koitin lyödä taas. Tuiskutassu vain rimpuili ja koitti saada minut pois päältään käyttämättä kynsiä. Tunsin kuinka adrenaliini virtasi suonissani ja sain lisää puhtia tapella naarasta vastaan. En tehnyt muuta kuin pieniä naarmuja, koska en tosissaan halunnut satuttaa häntä vaan antaa vain pienen opetuksen.
“Sinä et ole se veli, jota rakastin”, Tuiskutassu uikutti.
“Sinä et ole minulle sukua. Et ikinä tule olemaan. Petturi. Hiirenaivoinen petturi”, ärisin. Yhtäkkiä tunsin kuinka jokin otti minusta kiinni ja työnsi pois Tuiskutassun päältä. Kynteni olivat tarrautuneet naaraan kylkeen ja tekivät siihen syvät viillot, joista tulvahti heti verta maahan ihan kunnolla. Valkoinen lumi värjäytyi punaiseksi. Kompuroin tassuillani ja koitin löytää tasapainon.
“Miksi sinä noin teit? Sinähän haavoitit siskoasi!” Syöksytassu murahti.
“Hän on petturi. Hän kaveraa likaisten puoliveristen kanssa”, sanoin pudistellen päätäni.
“No jatka sitten. Hän on petturi, jos niiden kirpputurkkien kanssa kaveraa joten miksi minä välittäisin siitä mitä hänelle tapahtuu. En kerro Henkäystähdelle. Voit vaikka kertoa että joku puoliverinen hyökkäsi hänen kimpuunsa, jos joku kysyy sinulta mitä tapahtui”, kolli murahti ja katsoi maasta ylös kömpivää Tuiskutassua pahasti. Pudistin päätäni.
“Hän on jo saanut opetuksensa. Itse päätti ottaa petturin tien”, sanoin ja päästin Syöksytassun matkoihinsa. Käännyin kohti Tuiskutassua.
“Sinä olet hirveä… Et sinä muusta välitä kuin itsestäsi…” Tuiskutassu voivotti.
“Minä? Sinä se hirveä tässä olet. Minä välitän koko klaanista ja siksi minun mielipiteeni on oikea. Petturit täytyy kitkeä klaanista. Mikä säälit, että tuhlaat kallisarvoista puhdasta verta tuollaiseen törppöilyyn ja kaveeraat lian kanssa”, sanelin aivan rauhallisena. Huiskautin häntääni.
“Hyvästi, Tuiskutassu”, sanoin ja tyrkkäsin naaraan vielä maahan ennen kuin lähdin. Kävelin suoraan oppilaiden pesään ja ensitöikseni siirsin oman makuusijani kauas Tuiskutassun makuusijasta.
