Harakkahaave
Kirjoittaja: Saaga
Vilkaisin kollia pienesti hämilläni, mutta sitten nappasin tuon sanoista kiinni.
“Ai, en minä mitään nähnyt. Pidän vain kovin jään äänestä”, sanoin, vaikka asian ääneen toteaminen teki siitä jotenkin hassun kuuloista.
“Mitä oikein tarkoitat?” Pyräkkäpiru kysyi.
Hymyilin hieman. Ehkä hän ei ajattelisi minun olevan aivan pöpi, jos saisin näyttää hänelle mistä puhuin. Nappasin rannalta hampaisiini kiven ja laskin sen tassuni viereen.
“Kuuntele tarkkaan”, sanoin ja lähetin kiven matkaan.
Se pomppi joen jäätynyttä pintaa pitkin alaspäin kohti joen alajuoksua. Kumisevat äänet kantautuivat korviimme. Niiden pyöreys meinasi päästää minut tajuistani, sillä jollain niin ihanalla tavalla ne antoivat miellytyksen säteitä ympräri kehoani. Miltei halusin sulkea silmäni ja vain hukkua maailmaan täynnä juuri tuota kumeaa, pyöreää ääntä. Jos se ääni olisi ollut esine, se olisi ollut laakea, litteä ja hyvin vaalean ruskea.
“Miten teit tuon?” Pyräkkäpiru kysyi kivi käpälänsä vieressä.
“Anna sille pienen pompun kautta vauhtia”, neuvoin ja niin soturi teki.
Ääni täytti taas korvani yhtä ihanalla särmikkyydellään kuin aikaisemminkin.
//Pyräkkä?
