Raparperitassu
Kirjoittaja: Felicity
Istuskelin rauhassa leirin reunamilla syöden aiemmin päivälläpyyntämääni päästäistä. Se oli yllättävän hyvä ja murea siitä huolimatta, että hiirenkorva ei ollut vielä kovinkaan pitkällä. Ilmasta kuitenkin huomasi, että viherlehti teki vihdoinkin tuloaan. Hiirenkorva muistutti minua suurista harjoituksista, jotka olivat tovi sitten. Joukkue, jossa olin ollut jäsenenä, hävisi kilpailun. Emme olleet vahvin joukkue, vaikka muutamassa lajissa voitimme kaksi muuta joukkuetta. Ongelmana oli vain se, että muutamalla voitolla ja lopuilla häviöillä ei tulllut kovinkaan hyviä pisteitä. Toisaalta olin tyytyväinen joihinkin tuloksiimme, mutta yhteistyössä olisi ollut parantamisen varaa.
En ollut ehtinyt edes vastata Tuimatassun muihin kysymyksiin yöllä vartiovuorojen vaihtuessa, sillä suuri haukotus oli karannut suustani. Tuimatassu oli tulkinnut sen väsymykseksi, joten kolli oli mennyt hiukan kauemmas ja kehottanut omalla tavallaan menemään nukkumaan. Ehdin kyllä kertoa hiukan Tuhkajuovasta, mutta en ennättänyt kysyä sanaankaan Tuimatassun mestarista, mikä oli suuri sääli. Olisin oikeasti kaivannut itseni ikäistä seuraa. Jos ei ystäväksi niin sitten edes niin sanotuksi liittolaiseksi, niin kauhealta kuin se loppujen lopuksi vain kuullostikin.
Loppu kisasta oli mennyt käytännössä silmieni ohitse. Olin onnistunut saamaan eniten saaliita joukkueestani, en tosin osannut sanoa millä ihmeen kaupalla. Niin kävi kuitenkin ja olin näin ollen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Kaikki mitä sen jälkeen tapahtui, ei merkinnyt minulle enää mitään. En ehtinyt saada uutta kontaktia Lintutassuun tai Tuimatassuun ja sitten olimmekin jo hävinneet.
Pian Mahlahalla saapui luokseni ja katsoin häntä hiljaa suu täynnä päästäistä. Kolli kysyi minulta suurista harjoituksista. Irvistin kollille.
”Ei aivan toivomallani tavalla, mutta opin myös paljon uutta niiden aikana ja ainakin pääsin tapaamaan muita klaanin oppilaita”, naukaisin Mahlahallalle. ”Sanoisin, että se oli kokemisen arvoinen tapahtuma.”
”Joukkueemme tosin hävisi, joten en oikein tiedä onko Tuhkajuova tyytyväinen omaan oppilaaseensa. Hänen joukkueensa kuitenkin voitti hänen aikanaan. Meiltä puuttui kuitenkin sen verran yhteistyötä, että se taisi olla kohtalomme. Oli meillä hyviäkin hetkiä, mutta minä ja Lintutassu emme olleet parhaiten toimeen tuleva duo.”
En ollut varma mitä kaikkea minun olisi kollille pitänyt kertoa, mutta tämän enempää en oikeastaan saanut suustani. Kokemuksesta ei ollut jäänyt paras mahdollinen maku suuhuni, joten minulla ei ollut paljoa sanottavaa siitä. Kiipeily oli ollut kiva tehtävä, mutta en halunnut puhua siitä ja voitostani, koska en tahtoisi Mahlahallan silmissä näyttää itsekkäältä ja mahtailevalta. Muiden oppilaiden edessä sen voisinkin tehdä, mutta en Mahlahallan. En voinut ottaa sitä riskiä, että se vaikuttaisi ystävyyteemme.
Meidän kahden ystävyyttä ajatellessa punastui. En osannut sanoa miksi, mutta se vain tapahtui ja toivoin, että Mahlahalla ei huomannut sitä.
// Mahla? Sori tönkkö ja lyhyt
// 389 sanaa
