Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Kävelin Pyörresielun luokse. Hänen turkkinsa läpi kulki syvä viilto. Säikähdin verenvuotoa. ’Apua! Entä jos Pyörresielu kuolee?’ mietin kauhuissani. ”M-miten voit?” kysyin häneltä pelokkaana. Kumppanini laski häntänsä selälleni rauhoittavasti. ”En hyvin. Yhtä hyvin kuin muutkin taistelussa olleet. Mutta, ei syytä huoleen. Hehkuaskel hoitaa meidät.” hän naukui. Katsoin parantajan pesän suuntaan. Pesälle ei enää tullut paljoa kissoja. ’Parantajan pesä on silti täynnä, vaikka ulkopuolelta ei. Olisipa meillä kaksi parantajaa..’ ajattelin harmistuneena. Hehkuaskelella oli varmasti paljon työtä hoitaa yliarvostettuja puhdasverisiä, koska he eivät arvostaneet yleensä parantajia. Menin Pyörresielun perässä parantajan pesälle. En ollut saanut mitään kovin kipeitä haavoja, vaikka minusta pahasti tuntui, että häntäni oli murtunut. Eloklaanilaissoturi oli loikannut sen päälle puusta. Kun astuimme sisään, pesässä tuoksui kova yrttien tuoksu. Hehkuaskel sekoitti ja pureskeli yrttejä nopeaan tahtiin. Hänen vieressään oli valkoinen kissa. ’Eikös tuo ole Untuvatassu? Lahjakas nuori kissa. Kuin syntynyt parantajaksi!’ mietin hieman iloisempana. Ehkä saisimme hänestä uuden parantajaoppilaan? Seurasin Untuvatassun tekemisiä. Havahduin, kun Pyörresielu kosketti minua hännällään. Käännyin. ”Olet ihan omissa ajatuksissasi.” hän sanoi hiljaa hymyillen. Hymyilin ujosti. ”Niinhän minä aina.” vastasin hiljaa. Tunsin kuumottavan katseen turkillani. Käännyin äkkiä poispäin. Mitä järkeä oli pitää romanttisia hetkiä parantajan pesässä? Käänsin katseeni Hehkuaskeleen. Naaras näytti uupuneelta, mutta hänen silmäkulmassaan leikki pieni virnistys. Pyörittelin silmiäni mielessäni. ’Mitä hän kuvittelee?’ mietin, vaikka tiesin asian. ”No niin, ehkäpä olisi aika tarkistaa haavat.” hän naukui vilkaisten minuun kiusoittelevasti. Väläytin hänelle kiukkuisen katseen. Pyörresielu tassutteli Hehkuaskelen viereen. Odotin pesän ulkopuolella, sillä sisään ei mahtunut.
