Pyräkkäpentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Riemastunut kiljaisu pääsi suustani, kun Turmaloikka kaatui Myrskypennun alla maahan. Sisko kutsui meidät mukaan hyökkäykseen, ja me kävimme Kaamospennun kanssa empimättä toimeen. Syöksyin isän vinhasti huiskivan hännän kimppuun ja tarrasin siitä kiinni molemmilla etutassuilla. En osannut vielä käytellä kynsiäni kunnolla, ja leikin huumassa ne unohtuivat ulos.
”Au! Kynnet piiloon, Pyräkkäpentu!” Turmaloikka huudahti tuntiessaan pikkuruisten neulojen uppoavan häntäänsä. Keskityin vetääkseni takaisin sisään, mutta en voinut olla kikattamatta isästä päässeelle äänelle. Hän oli kuulostanut aivan pikkupennulta!
Emo ei tykännyt siitä, että painimme isän kanssa. Kenties syynä oli se, että hän pelkäsi meidän jäävän hänen jalkoihinsa, tai sitten hän vain teki sitä, mitä emot aina tekivät eli kielsivät kaiken hauskan. Nyt emo ei kuitenkaan ollut täällä ja saimme temmeltää niin paljon kuin halusimme!
Myrskypentu ja Kaamospentu keikkuivat soturin vatsan päällä. Minä tappelin edelleen soturin väkivahvan hännän kanssa, joka kiemurteli kuin hurjistunut käärme. Roikuin siinä kiinni, kun se huiski pitkin maata, ja tunsin selkäni pyyhkivän leirin pohjaa liikkeen mukana. Turkkini tulisi olemaan niin sekaisin tämän jälkeen – miten huippua!
”Miten te pärjäätte siellä?” huusin pentuetoveruksilleni, jotka kävivät omaa taisteluaan kauempana hännästä. Yksin en ikinä olisi voinut taltuttaa tätä petoa, mutta onneksi minulla oli apuvoimia! Myrskypentu ja Kaamospentu olivat kummatkin hurjan vahvoja, ja heidän avullaan kellistäisimme vaikka ketun!
//Kaamos?
