Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuudon oli vaikeaa sanoa hyvät yöt takaisin Rosmariinitassulle, kun hän kosketti kollin korvaa. Se sai Lepakkohuudon sydämen pamppailemaan ja kehon jännittymään. Oli vaikeaa olla rento ja hieman äreäkin, kun hän teki sellaista. Kuitenkin naaraan poistuessa pesästä hän päästi pitkän huokauksen ja laski päänsä.
*Miten hän saattaa olla niin ihana ja ärsyttävä samaan aikaa?* kolli mietti, mutta pudisteli päätään. *Lopeta jo! Miksi ajattelet tällä tavalla, minä?*
Lepakkohuuto sivuutti ajatuksensa ja painoi silmänsä kiinni nukahtaen parissa silmänräpäyksessä.
Lepakkohuudon herätessä hän oli lähes unohtanut olevansa parantajan pesällä. Hän haukotteli ja venytteli välttäen kipeän tassunsa liikuttamista. Sitä oli alkanut yöllä yhtäkkiä kolottaa ja hän oli herätessään siihen joutunut syödä unikonsiemenen nukahtaakseen uudelleen.
“Hyvää huomenta, hölmö karvapallo!” Rosmariinitassun ääni säikäytti Lepakkohuudon. Hän ei ollut edes tajunnut naaraan istuneen vieressään ja hän räpytteli hetken silmiään, kuin ei olisi uskonut hänen olevan siinä.
“Hyvää huomenta, höpsö pikkupentu!” hän naukaisi leikkisästi ja nousi jotenkuten istumaan. “Mitäs haluaisit tehdä? Minulle kelpaa nyt lähes mikä vaan, jota pystyn tehdä, kun joudun kerta olemaan täällä pesässä ja leirissä koko päivän.
//Rosmy?
