Jänötassu
Jänötassu oli parhaansa mukaan auttanut uudempia Tähtiklaanin tulokkaita kotiutumaan uuteen kuolemanjälkeiseen kotiinsa. Etenkin hän oli viettänyt aikaa rakkaan sisarensa Säihkesammaleen kanssa. Kollia suretti sisarensa aikainen kuolema, mutta hänestä oli mukavaa päästä taas oleskelemaan hänen kanssaan, kuten aikoinaan oppilaana.
“Toivottavasti lehtikato hellittää pian. Emme halua enempää kissoja joukkoomme sen ankaruuden takia. Etenkin, kun klaanissa on nyt pentuja, haluamme heidän pysyvän voimissaan”, nuori kolli naukui tähtiturkkiselle sisarelleen. Hän nosti oranssien silmiensä katseen tähtiklaanilais oppilaaseen kieli pilkottaen suusta ulkona keskeytetyn pesuhetken jäljiltä.
“Niin. Muurahaispennulla, Erhepennulla ja Rusakkopennulla on vielä koko elämä edessään. Emme toivo enempää pentuja joukkoomme ennen aikojaan, vaikka heidän seura onkin mukavaa”, tähtiturkkinen soturitar vastasi ja jatkoi turkkinsa sukimista. Jänötassu nyökytti.
Tähtiklaanissa pentuja oli useampi ja heidän tekosiaan oli hauskaa seurata ja toisinaan olla niissä mukanakin. Kuitenkaan kukaan ei toivonut pentujen joukon Tähtiklaanissa kasvavan, koska se tarkoittaisi niiden mahdollista kärsimystä ja kuolemaa, jotta he pääsisivät edes kuolleiden maille. Puhumattakaan sitten niistä pennuista, joilta puuttui usko täysin. Ne onnettomat poloset eivät saaneet kokea elämäänsä koko loistossaan.
Jänötassun ajatukset siirtyivät Kehrätassuun, josta oli vastikään tullut oppilas. Perhopuron hoidokki oli suloinen tapaus ja kolli ei voinut kuin vain iloita vanhan ystävänsä puolesta, kun hän oli onnistunut löytämään itselleen jonkun niinkin läheisen. Naaraan ilon todistaminen oli tarpeeksi saadakseen nuoren Tähtiklaanin oppilaan iloiseksi. Vaikka hän ei itsekään päässyt kunnolla tapaamaan Kehrätassua tai päässyt juttelemaan enemmän Perhopuron kanssa, hän oli iloinen siitä, että heillä oli toisensa ja kolli rukoili heidän puolestaan silkkaa hyvää heidän elämälleen.
“Uskotko, että toisinaan kuolema on epäreilu?” Jänötassu kysyi yllättäen Säihkesammaleelta. Hän keskeytti toistamiseen pesunsa ja katsoi pohtivaisesti veljeään.
“En olekaan asiaa miettinyt. Kai voisi sanoa, että kyllä. En sanoisi olevan erityisen reilua viedä elämää nuorilta kissoilta, jotka eivät sitä ehtineet kunnolla kokemaan”, naaras vastasi. Jänötassu nyökkäsi hitaasti ja vajosi taas ajatuksiinsa.
