Hiilihammas

Katsoin entistä oppilastani hieman neuvottomana. En voinut väittää hänen olevan väärässä, mutta en myöskään halunnut myöntää hänen puheissaan olevan perää. Pelkäsin, että se vain ruokkisi lisää sitä vihaa, joka hänen sisällään paloi, kunnes se roihahtaisi niin kuumaksi, ettei sitä voinut enää sammuttaa.
Ennen kuin sain tilaisuutta esittää minkäänlaista järkevää vastakommenttia, Järviloiste loikki yllättäen luoksemme. Harmaa soturi viittoili hännällään leirin sisäänkäynnin luona seisoskelevaan Aurinkoroihuun naukuessaan: “Lähtisittekö meidän kanssamme metsästyspartioon? Käärmekulta antoi minulle luvan valita lähtijät, ja te vaikutatte joutilailta.”
Vilkaisin Pohjaharhaan, joka nyökäytti hivenen päätään. Minäkin kohautin lapojani. “Syömme tämän oravan loppuun ja tulemme sitten.”
“Hienoa!” Jäimme kaluamaan oravan jäänteitä Järviloisteen loikkiessa Aurinkoroihun seuraan.
Emme juuri puhuneet mitään aterioinnin loppuvaiheessa. En tiennyt, mitä sellaista olisin voinut sanoa, että se olisi tarjonnut nuorelle soturille lohtua tähän tilanteeseen kuitenkaan provosoimatta liikaa Kuolonklaania vastaan. Minäkään en pitänyt naapuriklaanistamme sen enempää, mutta rauhaa ei ylläpidetty vihaamalla.
Nykäisin viiksiäni ja pyyhkäisin tassullani oravankarvatupon irti niistä, ennen kuin nousin seisomaan ja katsahdin ystävääni odottavasti. “Oletko valmis?” kysyin häneltä hymyillen.

//Pohja?

Author: EmppuOmppu

.