Kortetuike

Oli selvää, että mikä ikinä Varpulaulun mieltä kaihersikin, hän ei ollut halukas puhumaan siitä kanssani juuri nyt. Vaikka osa minusta olisi halunnut kannustaa häntä puhumaan, päätin jättää asian sikseen nyt. Varpulaululla ei ollut mitään velvoitetta kertoa minulle kaikista hänen asioistaan, mikäli hän itse ei halunnut.
Kun ystäväni kysyi, miten minun päiväni oli sujunut, onnistuin hädin tuskin peittelemään innostustani. Samaan aikaan minua jännitti kamalasti, lähes tulkoon yhtä paljon kuin silloin kun olin kertonut Korpikasteelle tunteistani viime yönä – ellei jopa enemmän. Miten Varpulaulu suhtautuisi uutisiin? Olisiko hän iloinen meidän puolestamme? Vaikuttaisiko tämä jotenkin ystävyyteemme?
Ravistelin hermostuneet ajatukset pois mielestäni. Tietenkin Varpulaulu olisi iloinen puolestamme – olivathan hän ja Korpikaste kuitenkin pentuetovereita! Ja mitä tuli meidän ystävyyteemme, se oli niin erityinen ja arvokas, että se ei vähästä murtuisi.
“No”, minä aloitin ääni hiukan värähtäen, “viime yönä minä ja Korpikaste ryhdyimme kumppaneiksi.” Nostin varovasti katseeni Varpulaulun sinisiin silmiin. Kasvoillani väreili vieno, onnellinen hymy. “Halusin kertoa sinulle asiasta ensimmäisenä, koska olet minulle äärimmäisen tärkeä – meille molemmille.”

//Varpu?

Author: EmppuOmppu

.