Mustikkapyörre
Väsyttävän aamun jälkeen olin mennyt kohti klaanin tuoresaaliskasaa. Olin kuullut kotkasta, minkä jokin klaanin oppilaistamme oli napannut. Katsoin kohti saaliita, siinähän se puolisyötynä köllöttikin. Kumarruin nappaamaan siitä palasen, sillä kuka nyt ei haluaisi maistaa kokonan uutta saalista!?
Istahdin alas niin, että paahtava aurinko ei polttanut turkkiani ennen kuin päivä oli alkanut. Asetin ateriani eteeni aloittaen syömisen. Nappasin kotkan lihasta suuhuni palasen, mutta huomasin sen olevan melko sitkeää. Maku ei tietenkään olut paha, mutta kotkan veri maistui hieman elaisilta kuin muiden eläinten veri.
Viimeistelin ateriani ja vein sulat pesäni pehmikkeeksi. Sen jälkeen suuntasin Nopsaliekin partioon, mihin hän oli minut kysynyt mukaan.
”Hei, miten sinulla menee?”, tassutin Nopsaliekin viereen odottaen muita partioon lähtiöitä. Nopsaliekillä oli minusta hyvää mestarin ja johtajan ainesta, hän kouluttaisi oppilastaan varmasti kunnon soturin. Kollihan ei koskaan ollut pahantuulinen, hän tuntui pitävän minua pinnalla omien tunteitteni syövereissä.
”Ihan hyvin, entä sinulla?” Nopsaliekki hymyili minulle, kun ohjasi partion ulos leiristä kohti nummia.
//Nopsa?
//Yritetänpäs nyt sitten taas tsempata vähän tarinoiden pituuksissa, kun Tyrni vei kaikki mehut XD
