Leimusilmä

Leimusilmä kuunteli kun Laventelitaivas lopulta purkautui asiasta, joka selvästi oli kaihertanut tämän mieltä. Parantajakolli oli soturinaaraan kanssa samaa mieltä siitä, että Kuolonklaani pitäisi panna vastuuseen teoistaan, mutta parantajana hänestä tuntui että hänellä ei ollut oikeutta vaatia moista. Hänen olisi kuulunut pysyä ulkopuolisena klaanien välisistä kahinoista, mutta kivulias menneisyys rajanaapurin kanssa teki siitä vaikeaa. Sodan jälkeen Kuolonklaani oli vanginnut hänet, entisen mestarinsa Liljatuulen sekä silloin klaanin päällikkönä toimineen Meden pitkäksi aikaa ahtaaseen pesään, ennen kuin Tähtiklaani oli lähettänyt pelastajat heidän avukseen. Kuolonklaani oli kuitenkin ennättänyt teloittamaan Liljatuulen ennen pelastajien tuloa, eikä Leimusilmä oikein koskaan ollut pystynyt käsittelemään asiaa kunnolla. Yksi asia oli kuitenkin varma, ja se oli se, että Kuolonklaani ja kuolonklaanilaiset tiesivät ainoastaan ongelmia.
*En voi ymmärtää, miksi esi-isät haluavat väkisin pitää meidät rajanaapureina*, parantaja ajatteli mielessään ja väänteli häntäänsä. *Kuolonklaani ja Eloklaani ovat kuin tuli ja vesi – meitä ei ole luotu tulemaan toimeen. Mitä hyötyä on iän ikuisesta veren vuodatuksesta ja kaunan kannosta kummallekaan klaanille?*
“Olet oikeassa”, Leimusilmä sanoi lopulta ja kiinnitti voikukkien parissa ähertävän Laventelitaivaan huomion. “Heidän pitäisi vastata teoistaan. Mutta jos jotakin olen oppinut elämäni aikana, niin sen, että kaikkiin asioihin ei voi aina vaikuttaa. Vaikka kuinka haluaisimme laittaa Kuolonklaanin vastuuseen Väärävarjon kuolemasta, se ei tuo häntä takaisin. Ja se jos mikä tuntuu epäreilulta.”

//Laventeli??

Author: EmppuOmppu

.