Kamomillatassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Loikoilin maakualusillani silmät ummessa ja ajattelin harjoituksiani kylmäliekin kanssa joskus puolikuuta sitten. Aukaisin kuitenkin silmäni nopeasti ja nousin seisomaan. Venyttelin raukeasti ja lokin ulos pesästä. Höristelin korviani ja huomasin hiljaisuusvarjon, kolli oli nimittety vain pari päivää sitten. Yllätyisekseni kuulin päälikköme huutavan kokoontumiskutsun, mitä nyt? Loikin muun klaanin perässä aukiolle ja päädyin yllätykseksen eturiviin rosmariinitassun viereen.
Istuin siinä silmät viirussa ja tuijotin päälikköä.
”Nimitän nyt kaksi oppilasta soturiksi”, päälikkö kertoo silmät Sirrillä. Mitä! Miksi kylmäliekki ei kertonut?? Rosmariinitassukin näytti pöllämystyneeltä. K
”Rosmariinitassu astu eteen!” henkäystähti käski. Odotin innolla kuulla tämän nimen.
Rosmariinitassu oli nimetty rosmariinikynneksi, nyt olisi minun vuoroni. Tassutin tohkeissani päälikkön eteen tämän käskettyä.
”Sinut tunnetaan tästä lähin Kamomillapyörteenä!” henkäystähti ilmoitti viileästi.
”Kamomillapyörre! Rosmariinikynsi! Kamomillapyörre! Rosmariinikynsi!” klaani huuteli nimiämme.
”Kokous on päättynyt”, henkäystähti maukuu ja laskeutuu alas. Loikin iloisena siskoni luokse.
”Me olemme viimeinkin soturita!” kehrään. ”Rosmariinikynsi on aivan ihana nimi”, lisään hymyilen siskolleni.
”Niin on kamomillapyörrekin!” Rosmariinikynsi kehrää. Kehrään iloisena, huomaan yllätyksekseni kahden kollin loikivan paikalle, syöksyaskel ja hiljaisuusvarjo! Olimme nyt kaikki kolme sotureita.. Nyt olin jo miltei valinnan edessä..
”Onnittelut! Kamomillapyörre on hieno nimi” syöksyaskel kehui.
”Kiitos” kehrään innokkaana.
”Rosmariinikynsi, sinunkin nimesi on ihan kiva”, syöksyaskel maukuu latteammin.
”Hei, kamomillapyörre on tosi kaunis nimi!” kuulin hiljaisuusvarjon kehrävään äänen. Kuitenkin yllätyksekseni syöksyaskel ärähti kollille ja näytti siltä että olisi valmis lyömään tätä kynnet esillä suoraan naamaan.
”Hän on minun!” syöksyaksel murisi. Mitä? Enhän minä ollut kenenkään!
”Enhän ole!” tuhahdan kollille. Syöksyaskel katsahti minua anteekispyytävänä. Tassutan hiljaisuusvarjon luo ja kosketan tätä leikkimielisesti hännänpäälläni. Valinta ei näiden kahden ihanan kollin väliltä ollut helppo, heissä molemmissa oli hyvät ja huonot puolet mutta.. Kumpi todella ansaitsi saada olla kumppanini?
”Mennään tekemään jotain hauskaa!” ehdotan ja siirryn Rosmariinikynnen luo.
”Mennään vaikka saalistamaan? Tai tutkimaan reviriiä nyt kun olemme sotureita!” se olisi mukavaa.
”Minusta voimme tehdä vaikka mitä mitä sinä haluat!” syöksyaskel maukuu tuijottaen minua kiinteästi, se sai minulle epämukavan olon, Miksi kolli käyttäytyi näin? Kun minä olin oppilas niin hän tuntui olevan paljon hillitympi..
”Entä mitä mieltä te olette?” kysyn siskoltani ja hiljaisuusvarjolta.
”Eikö minun mielipiteeni riitä?” syöksyaskel murahti. Mulkaisen kollia.
”Riittää kyllä mutta haluan tietää myös mitä mieltä sisareni ja hiljaisuusvarjo ovat!” tuhahdan. Syöksyaskel pyöritteli silmiään ja tassuti lähemmäs kuullakseen kaiken. Jos hän olisi jäänyt taakseni niin olisin oletanut että hän varmaan aikoi vain salakuunnella tai sitten tekisi jotain muuta yhtä hiirenaivoista. En ymmärtänyt miksi kolli sai minulle epämukavan olon.
//hiljukka? Rosmyliini?
