Hämärähalla
Katselin hätääntyneenä riiteleviä kolleja. Kaikista pahin oli käynyt toteen. Kaamoskukka oli saanut tietää minusta ja Pyräkkäpirusta. Kaamoskukan, Pyräkkäpirun ja Hilleripilven keskustelu oli yltynyt todella nopeasti sanaharkaksi. Yritin irrottautua Kaamoskukan katseesta, mutta jokin minussa palasi aina soturin ylimielisten silmien luokse. “Lopettakaa!” parkaisin ja luimistin korviani.
“Te kaksi olitte tauolla, minä ja Pyräkkäpiru olimme vain kävelyllä. Pyräkkäpiru, Kaamoskukka ja Hilleripilvi ovat vain ystäviä. He ovat vain entinen mestari ja oppilas, ei mitään sen ihmeellisempää. Tule, mennään”, naukaisin ja katsoin kaikkia kolmea kissaa tiukasti. Tabbykuvioisen kollin siniharmaat silmät tuikkivat omahyväisesti. Kolli oli selvästi tyytyväinen vastaukseeni. Sen sijaan minua satutti se, että vaikka kolli oli vihastunut, hän ei tuntunut aidosti välittävän minusta ja Pyräkkäpirusta. Kosketin kumppaniani hännälläni ja käännyin. Miksi Pyräkkäpirunkin oli pitänyt alkaa väittää Kaamoskukalle vastaan? Eikö kolli ymmärtänyt miten vaarallinen Kaamoskukka saattaisi olla? Häntä ei kannattanut suututtaa. Kuulin veljesten naukuvan vielä jotain keskenään, mutta en saanut heidän sanoistaan selvää. Inhosin riitelyä eikä mikään ollut yhtä ahdistavaa. Vilkaisin vielä nopeasti taakseni. Kaamoskukan korvat olivat edelleen painuneet vasten takaraivoaan. Hän oli edelleen vihainen. Hän tiesi. Minun oma katseeni oli paljastanut minun ja Pyräkkäpirun salaisuuden. Sydämeni jätti lyönnin välistä.
Pyräkkäpiru loikki minut kiinni ja katsoi minua hieman hämmentyneenä. Kollin silmät olivat anteeksipyytelevän näköiset.
“Anteeksi, ei minun ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi. Mutta jonkun on laitettava heille vastaan! Sitä paitsi ethän sinä oikeasti ole sitä mieltä, että he olivat vain ystäviä. Näithän sinä heidät-!” Pyräkkäpiru naukaisi, mutta hiljensin hänet ulvahduksella.
“Kuten Kaamoskukka sanoi, he olivat vain tauolla. He pitivät vain hauskaa. Ystävinä”, sihahdin korvat luimussa. Olin tullut petetyksi. En tiennyt, että se olisi näin häpeällistä. Jouduin kääntämään katseeni pois, että kolli ei näkisi silmiini kihonneita kyyneleitä. Aloin sukimaan rintaturkkiani hermostuneena. “Sinä et usko tuota itsekään”, Pyräkkäpiru naukaisi ja käännyin hänen puoleensa tulistuneena. “Kaamoskukka ei valehtele! Hän ei pettäisi minua”, tiuskaisin kollille ja kiihdytin askeliani.
//Pyrtsi? 🙁
