Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
Nostin katseeni Orvokkisydämeen. ”Onnea!” Lumikkoviiksi onnitteli ja panoi kuononsa parhaan ystävänsä poskelle. ”Hetkinen,” kuiskasin heikosti. ”M-minustako tulee isä?” sopersin jännittyneenä. Mitä jos en olisi tarpeeksi hyvä isä niille?! huusin mielessäni. ”Sinusta tulee isä,” Lumikkoviiksi hymyili minua kohti. ”Olen niin ylpeä teistä kahdesta!” hän iloitsi Orvokkisydämen kanssa. Mieleni teki juosta pois – en ollut vielä valmis! ”Etkö ole iloinen?” Orvokkisydän kallisti päätään huolestuneena. Pudistin päätäni. ”Tietenkin olen, höpsö,” muutin ilmeeni heti iloiseksi naaraan edessä. Sisälmyksiäni kylmäsi – entä jos kaikki ei mene hyvin ja menetän Orvokkisydämen? mietin kauhunsekaisesti mutta edelleen hymyillen ja kehräten. Olin tietenkin iloinen elämämme uudesta käänteestä mutta mietin väkisinkin kaikkia pahoja asioita, mitkä voisivat olla edessämme. ”Tottakai olen onnellinen,” sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen. Olin avaamassa suuni uudestaan, kun Lumikkoviiksi tassutti vierelleni. ”Kaikki menee hyvin,” harmaavalkoturkkinen naaras sanoi aistien huoleni, joka huokui minusta selvästi ulospäin. ”Niin menee tiedän sen,” sanoin ja nostin pääni vielä hiukan epävarmana kaikesta tulevasta. Mitenköhän Orvokkisydän reagoi? Hän varmasti luuli minun täyttyvän onnesta – mutta niin täytyinkin rakastan häntä… ja pentujamme.
// Orvokki
