Pörriäistassu

Pesin turkkiani Hellehehkun haaveillessa vieressäni omien oppilaiden saamisesta. Minun olisi tehnyt mieli puhahtaa siihen vastaukseksi jotakin ikävää, mutta jotenkin onnistuin hillitsemään itseni – olemmehan vasta sopineet välimme, ei ollut syytä tapella tyhjänpäiväisestä. Helppohan Hellehehkun oli haaveilla oppilaasta, kun tämä oli jo saanut oman soturinimensä. Korppitähti – eikä sen puoleen kukaan muukaan klaanitovereista – ei ollut arvostanut minun ja Hellehehkun urheaa tekoa siirtää Eloklaanin rajaa Kuolonklaanin reviirille päin. Isoemoni oli hurja päällikkö, ja hän oli kyllä pitänyt huolen siitä, että olimme oppineet läksymme.
“Minä en varmaankaan saa soturinimeäni ikinä”, huokaisin ja rösähdin Hellehehkua vasten. “Kaikki ovat edelleen hiiltyneitä siitä, mitä teimme. Korppitähti ei takuulla anna minulle omaa oppilasta moneen kuuhun.”
“Älä ajattele noin negatiivisesti”, Hellehehku tuuppasi minua toverillisesti. “Kyllä heidän ennen pitkään on tajuttava, miten hyviä sotureita me olemme. Klaani ei ehkä vielä näe sitä, miksi meidän pitäisi siirtää rajoja, mutta jos me pääsisimme johtoasemaan, kukaan ei voisi kieltää meitä. Mieti nyt, me voisimme olla päällikkö ja varapäällikkö – minä ja sinä!”
“Kumpi meistä olisi ensin päällikkö?” Silmäilin ystävääni hieman epäilevästi.
Hellehehku kohautti lapojaan. “Sama se. Ihan kumpi vain meistä pääsee ensimmäisenä siihen asemaan.”
Kieltämättä ajatus päällikkyydestä kuulosti kutkuttavalta. Pörriäistähdessä oli särmää. “Mitä luulet, miten saisimme muut näkemään, että meissä on oikeasti varapäällikköainesta? Muut ovat niin nössöjä eivätkä uskalla ottaa riskejä, etteivät he näe todellista potentiaaliamme.”

//Helle?

Author: EmppuOmppu

.