Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Koko pitkän aamupäivän oli nyhjöttänyt leirissä toimettomana, sillä minua ei oltu laitettu mihinkään partioon. Yleensä olisin viettänyt vapaan aikani leirin ulkopuolella metsän eläimiä bongaillen, mutta kiitos Henkäystähden asettamien uusien sääntöjen, meitä erakkoverisiä oli ankarasti kielletty poistumasta leiristä ilman puhdasveristä saattajaa. Minulla ei juuri ollut ystäviä, ja ne vähäisetkin kissat, jotka saattoi luokitella tähän kategoriaan, kärsivät samoista rajoituksista.
Nuolaisin tassuani ja pyyhin sillä viiksiäni tylsistyneenä. Olin vaellellut levottomasti ympäri leiriä koko aamun, yrittäen keksiä edes jotakin järkevää tekemistä itseni viihdyttämiseksi, mutta lopulta todettuani ajatuksen toivottomaksi, olin siirtynyt istumaan lähelle leirin reunaa ja uppoutunut omiin, päivä päivältä synkemmiksi muuttuviin ajatuksiini.
Tuijotin poissaolevasti jonnekin kaukaisuuteen, kun näkökenttäni laidalle ilmestyi liikkuva hahmo, joka kiinnitti huomioni. Siirsin katseeni savunharmaaseen Kylmäliekkiin, joka oli tupsahtanut jostakin paikalle. Pääni kallistui aavistuksen katsoessani kuolonklaanilaiseksi varsin lepsua kollikissaa, joka sattui myöskin olemaan klaanin kovimman öykkärin, Jääviillon, pentuetoveri.
Rattaat päässäni alkoivat raksuttaa, ja idean poikanen oli syntynyt! Nousin ylös ja hyppelin ketterästi aukion poikki vanhemman soturin luo.
”Hei, Kylmäliekki!” huikkasin kollille, ja tämä käänsi yllättyneenä katseensa minuun. Pysähdyin hänen eteensä ja nostin häntäni tervehdykseen. ”Näytät kovin uupuneelta. Kiinnostaisiko sinua lähteä seurakseni kävelylle leirin ulkopuolelle?” Loihdin kasvoilleni hurmaavimman hymyni ja yritin näyttää mahdollisimman viattomalta, jotta Kylmäliekki olisi tarttunut tarjoukseeni. Hänen puhdasverisyytensä oli avain vapauteeni, ja juuri nyt tarvitsin sitä enemmän kuin koskaan!
//Kylmä? 🙂
