Mustikkapyörre
Nopsaliekki kysyi, mihin halusin mennä saalistamaan. En ollut kovin hyvä kummoisessa, mutta sanoin silti toiveeni:
”Ei oikein tiedä, eikai sillä ole väliä.” Nyökkäsin iloisan oloisesti kohti kukkulaa, Nopsaliekki sai vihini äkkinäisestä päähänpistostani ja lähti seuraamaan.
Viuhuttelin häntääni iloisesti puolelta toiselle, kuitenkin asettaen tassuni nurmelle melko varovaisesti saaliiden varalta.
”Mikä sattuukaan olemaan suosikkiriistaasi?” Partiokaverni viittasi samalla kohti nummien yli juoksevaa oravaa kysyvästi. Katsoin sitä inholla, mutta tiputtauduin silti alas viherlehden vihreään kasvillisuuteen.
”Tykkään kaloista”, tuuppasin vaanimisasentoon juuri mennyttä Nopsaliekkiä kiusoittelevasti. Hän horjahti, mutta pystyi tasapainottamaan itseään juuri tarpeaksi herättämättä oravan huomiota liikaa.
Livuin kohti saalista, vaikken sitä itse söisikään. Ehkä klaaninvanhimmat saisivat saaliin onnistuneesta kaappauksesta aterian. Heidän mielestään herkullisen yksilön, kun ruokaa vielä riitti.
”Kierrä tuolta puolelta”, kuiskauksen kuultuani kiersin suoraan oravan taakse. Haistoin sen hajun, ja onneksi huomasin tuulen tulevan minuun päin. Nopsaliekki saattaisi paljastaa itsensä saaliille, mutta hän oli fiksusti mennyt auringon puolelle. Orava ei ainakaan näkisi Nopsaliekkiä, vaikka haistaisikin sen.
Nopsaliekki viittoi minulle sopivaa aikaa hyökätä. Hän oli todennäköisesti tuntenut tuulenpuuskan, mikä tarkoitti orava lähtisi kohta varmasti karkuun haistettuaan Nopsaliekin vielä lähempänä.
Hyppäsin oravan eteen samalla, kun Nopsaliekki hyppäsi sen taakse. Pienen arpomisen jälkeen orava lähti juoksemaan kohti Nopsaliekkiä hädissään.
//Nopsy?
