Sulkavirta
Kirjoittaja: Elandra
Sulkavirta kuunteli keskittyneesti, miten Aaltosalama kertoi kuulumisiaan. Harmaanruskea naaras oli aluksi pahoillaan, kun soturi kertoi kärsineensä kummallisesta olosta koko päivän. Mutta kun Aaltosalama kertoi odottavansa pentuja, Sulkavirrankin ilme kirkastui. Hänen kasvoilleen piirtyi ilahtunut hymy.
”Voi miten mahtavaa!” raidallinen naaras hihkaisi innoissaan, ”olen todella onnellinen teidän puolestanne!”
Myös Aaltosalama näytti onnelliselta sekä helpottuneelta.
”Niin minäkin”, Aaltosalama vastasi ja nyökäytti päätään leveä hymy kasvoillaan.
”Sanothan jos tarvitset apua missä tahansa. Pennut ovat maailman ihanin asia! Kun tulee emoksi, sitä alkaa nähdä koko maailman aivan uudella tavalla. Minä olisin valmis kuolemaan Lokkimielen puolesta, niin vahvaa emon rakkaus jälkeläisiään kohtaan on”, Sulkavirta selitti. Hän oli niin innoissaan, että saisi pian tavata ystävänsä syntymättömät pennut. Harmaanruskea soturi nautti pentujen kanssa touhuamisesta. Pennut eivät olleet yhtä vihamielisiä kuin osa kuolonklaanilaisista sotureista ja heidän kanssaan sai aivan uudenlaisia keskusteluita aikaiseksi. Lisäksi pennut olivat paljon huolettomampia kuin täysikasvuiset soturit.
”Tietysti”, Aaltosalama nyökytteli päätään, äkkiä hänen kasvoilleen piirtyi leikkimielinen, tuima katse, ”mutta pidätkin huolen, ettet vie meidän pentujamme mukaan laittomuksiisi! Kokemuksesta tiedän, että sinulla on tapana raahata pentuja ulos leiristä seikkailemaan.”
Sulkavirta päästi ilmoille naurahduksen, kun hän palasi ajassa taaksepäin muistelemaan sitä, kuinka hän oli vienyt Aaltosalaman salaa ulos. Nuorempi naaras oli vielä silloin ollut pentu, ja tietysti he olivat jääneet kiinni. Mutta Sulkavirtaa ei kaduttanut, olivathan he sentään saaneet kokea yhdessä loistavan ensiseikkailunsa. Se sai harmaanruskean naaraan kaipaamaan aikoja, jolloin hän uskaltautui heittäytyä seikkailuun koska tahansa…
”Noh, en minä voi mitään luvata”, Sulkavirta vastasi virnistäen.
”Mutta mitä sanoisit, jos kävisimme pienellä seikkailulla vanhojen aikojen kunniaksi? Eli siis koska olemme vanhoja, voisimme käydä ihan vain kävelemässä ukkospolun rajalla”, Sulkavirta ehdotti ja jatkoi sitten hiljempaa, ”ja kenties vähän sen toisellakin puolella…”
//Aalto?
