Hilleripilvi

Kaamoskukka oli päästänyt Hämärähallan ja Pyräkkäpirun menemään, mutta Hilleripilvi ei ollut ruvennut kyseenalaistamaan sitä ääneen. Kaamoskukka jos kuka tiesi, mitä teki. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö Hilleripilvellä olisi voinut olla omia ajatuksia asiasta.
Kollit palasivat nautiskelemaan ateriastaan sille samaiselle paikalle, josta heidät oli äskettäin yllätetty. Hilleripilvellä oli edelleen hieman epämukava olo Pyräkkäpirun sanoista – siitä, miten tämä oli kutsunut häntä Kaamoskukan lemmikiksi -, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin. Hänen salarakkaansa oli kaikesta huolimatta hyvällä tuulella, eikä hän halunnut pilata sitä.
“Meillä menee hyvin”, hän vastasi Kaamoskukan kysymykseen siitä, miten hänellä ja hänen valekumppanillaan meni. He pelasivat edelleen Lammikkoloikan kanssa yhteen ja esittivät muun klaanin edessä toisilleen vannoutuneita kumppaneita. “Ja mitä tulee pentuihin… hän on tainnut alkaa lämmetä ajatukselle. Hänkin näkee sen hyödyn, mikä jälkikasvuista seuraa. Sitä paitsi, Lammikkoloikka varmasti haluaa tuoda suvulleen kunniaa, ja pennut ovat jokaisen kunniallisen soturin seuraava palvelus klaanilleen soturin velvollisuuksien jälkeen.”
Toisinaan Hilleripilvi yritti kuvitella, miltä hänen pentunsa näyttäisivät. Ne toivottavasti perisivät hänen kauniin täplikkään turkkinsa – mutta tietysti Hilleripilvi tulisi aina olemaan kaunein kaikista. Hän ei varsinaisesti kokenut olevansa isällisintä tyyppiä. Ei isänä oleminen varmastikaan niin vaikeaa ollut – piti vain huolehtia siitä, että pennut eivät joutuneet minkään elukan ateriaksi ennen täysi-ikäisyyttä.

//Kaamos?

Author: EmppuOmppu

.